Ekat ...

...sinivuokot. Ja ehtivät ennen muuttoa. :D

Koti

Tuonne me muutamme viikon kuluttua. Talo on maksettu ja siirretty meidän (no osin pankin) omaisuudeksemme. Tuota olisi tarkoitus vähitellen kunnostella ja laittaa. Osan remonteista ovat aikaisemmat omistajat jo tehneet, mutta onneksi heillä on ollut aika pitkälle samankaltaisia ajatuksia remontista kuin meillä eli tärkempää on kuitenkin ollut säilyttää ja kierrättää vanhaa kuin korjata korjaamisen vuoksi. Ikkunat on pääosin vaihdettu, mutta onneksi talon tyyliin sopiviksi.

Kauan me tästä haaveilimmekin. Kuva on otettu viime vuonna lokakuun alussa, jolloin kävimme ensimmäisen kerran taloa katsomassa. Ihanaa, että joskus haaveet toteutuvat. Alkuaan meillä oli haaveena vähän vanhempi talo (tämä on vm -52), mutta tämä vain tuntui ensi hetkestä lähtien meidän taloltamme. Lopulta meni onneksi tähän asti asuttamammekin asunto kaupaksi ja pystyimme ostamaan haavetalomme.

Ensimmäinen puristus tulee olemaan ulkomaalaus ja huonojen lautojen korvaaminen. Myös rännit pitää uusia. Tämä pitäisi ehtiä tehdä tämän kesän aikan. No, toivottavasti onnistuu. Ohjelmassa olisi jossain vaiheessa myös lämmitysremppaa, salaojituksia, keittiöremonttia, puhumattakaan noista normaaleista pintaremonteista, joista jotain on pakko tehdä heti.

Maltan tuskin odottaa.. ;) Muutto tosin pitäisi saada hoidettua ja edelleen on aika kiitettävästi pakattavaa. Eli pakkaamaan käy taas tieni.

Viimeinen kevät...

Ainakin tässä asunnossa. Kävin vihdoin kunnolla kurkkimassa pihalle ja enhän minä voinut vastustaa kiusausta kuopsutella ja tutkin ihan pikkuisen edes. Ja oikeastaan niinhän minun pitääkin. Toivottavasti tähän tulevalla nuorellaparilla on edes pikkuisen kiinnostusta pihan ja kukkien hoitoon. Tuntuisi kurjalta, jos piha palautuisi samanlaiseen ankeuteen kuin mikä täällä vallitsi meidän muuttaessamme. Toisaalta, asia ei enää ihan kamalasti minulle kuulu, mutta ajattelin silti vihjaista uusille omistajille, että pihasta löytyy kukkien seasta paljon yrttejä ja hyötykasveja. Jos edes ne kiinnostaisivat.

Istutin viime syksynä läjän valkoisia narsisseja ja tulppaaneja tuohon maahan ja vähän tuntuu sekin haikealta, että en taida niidenkään kukintaa ehtiä nähdä. No, nuo vanhemmat narsissit ovat sentään niin reippaasti jo nupulla, että ehkä jotain kukintaa kuitenkin..

Ja tämän, lämpimän kiven sivusta nousseen krookuksen sentään ehdin nähdä. Pihan kevään ensimmäisen. Yritän haihduttaa haikeutta muistuttamalla itselleni, että kohta minulla on isompi piha, johon voin taas purkaa kasvienhoitointoani.

Tässä sitten talouden uudenlaista sisustusajattelua. Auton perän täydeltä astialaatikoita on jo viety uuden asunnon lähistölle, siitä huolimatta työhuoneen nurkkaan on rakennettu on Paunun Alpit... Silti pakkaamista on oikeastaan vasta aloiteltu. En ymmärrä, minne aiomme noita pakaaseja sijoitella, koska tässä pitäisi kuitenkin pari viikkoa asuakin.

Yleisesti ottaen aika kultaa muistot eli kuudessa ja puolessa vuodessa ehtii muuttoahdistus kummasti unohtua. Nyt muistan taas. Kuka onneton on kerännyt nämä kaikki pakattavat tavarat? Olisinpa minimalismi, jolla jokaiselle perheenjäsenelle oma lautanen ja lusikka ym. välttämättömät tavarat eikä juuri muuta. No, muuton jälkeen sitten voisi taas olla enemmänkin.

Tautista aikaa

Kutinaa poskionteloissa, lääkärimaisteria lasissa. Elämme tautisia aikoja. Pääsiäisenä pitäisi pakata, mutta saapas nähdä miten käy eli kumman version perheessäni jo kahdella esiintyneestä flunssasta nappaan. Sen helpon vai vähän vähemmän helpon... No, elän toivossa, että sen helpon ja ryyditän vastustuskykyäni desinfioimalla kurkkuani alkoholilla. Toivottavasti auttaa ja jos ei auta, voin iloita siitä, että ainakin lääke maistui hyvälle.

Palmusunnuntai ja postaus numero 100..

Otsikoinnin kunniaksi hyvin kasvaneet pääsiäisruohot ja neidin niihin sijoittelemat koristukset. Riitti sitten ohraankin oikein yksi muna. No, less is more, ilmeisesti. Ja sitäpaitsi olivathan nuo ohrat kasvaneet itse paljon komeammiksi kuin rairuohonhimpulat eli eivät ilmeisesti niin kovasti ylimääräisiä koristuksia kaivaneetkaan.

Yleisön pyynnöstä leivoin myös pääsiäiskakun, jota tässä hartaudella koristellaan. Tytön maha oli iltapäivästä vähän kipeänä, joten koristukset päätyivät hyvin suurelta osin ihan kakun päälle eivätkä suinkaan koristelijan suuhun, mitä asiaintilaa alussa hiukan epäilin. Onneksi vatsakipu helpotti syömisvaiheeseen ehdittäessä ja hartaasti anottu kakku myös maistui.

Minä olen mystisesti löytänyt itsestäni pienen leipurin. Viime yönäkin innostuin leipomaan suklaakakun.. Mutta kun teki hirmuisesti mieli. Pakko siis leipoa, kun aineetkin löytyi kaapista. Talouden leipäostojen määrä on myös tipahtanut varsin matalalle, kun miehen pienistä epäilyksistä huolimatta olen leiponut sämpylöitä tai muuta vaaleaa leipää muutaman päivän välein. Leipominen on ihanan terapeuttista. Taikinaterapiaa, tosiaan. ;)

Ja tässä miehen palmusunnuntain iltapäivän puhdetyö. Leikkimökki siirtyi kuin siirtyikin ajoittaisesta uskonpuutteesta huolimatta etupihalle. Nyt meillä on siis ihka oikea jalasmökki pihassamme. Eiköhän se siitä tule sitten mukaan uuteen kotiinkin. Siellä sitten onkin odotettavissa seuraava miehinen tästäeikyllätuleyhtäänmitään -kohtaus. Mutta eiköhän tuo sielläkin lopulta paikkansa löydä.

Ja pieniin hermostumisiin auttaa kummasti hyvä ruoka. Tein tänään herkkuani eli ranskalaista tomaattipiirasta. Jotenkin tuo dijon-sinapin, rasvaisen juuston, tomaattien, basilikan, valkosipulin ja oliiviöljyn makuyhdistelmä vie ainakin minulta kielen mennessään. Joku muu ehkä tekisi tuota iltapalaksi, minulle se kelpaa mainiosti sunnuntaiateriaksi.