Viimeinen kevät...

Ainakin tässä asunnossa. Kävin vihdoin kunnolla kurkkimassa pihalle ja enhän minä voinut vastustaa kiusausta kuopsutella ja tutkin ihan pikkuisen edes. Ja oikeastaan niinhän minun pitääkin. Toivottavasti tähän tulevalla nuorellaparilla on edes pikkuisen kiinnostusta pihan ja kukkien hoitoon. Tuntuisi kurjalta, jos piha palautuisi samanlaiseen ankeuteen kuin mikä täällä vallitsi meidän muuttaessamme. Toisaalta, asia ei enää ihan kamalasti minulle kuulu, mutta ajattelin silti vihjaista uusille omistajille, että pihasta löytyy kukkien seasta paljon yrttejä ja hyötykasveja. Jos edes ne kiinnostaisivat.

Istutin viime syksynä läjän valkoisia narsisseja ja tulppaaneja tuohon maahan ja vähän tuntuu sekin haikealta, että en taida niidenkään kukintaa ehtiä nähdä. No, nuo vanhemmat narsissit ovat sentään niin reippaasti jo nupulla, että ehkä jotain kukintaa kuitenkin..

Ja tämän, lämpimän kiven sivusta nousseen krookuksen sentään ehdin nähdä. Pihan kevään ensimmäisen. Yritän haihduttaa haikeutta muistuttamalla itselleni, että kohta minulla on isompi piha, johon voin taas purkaa kasvienhoitointoani.

Tässä sitten talouden uudenlaista sisustusajattelua. Auton perän täydeltä astialaatikoita on jo viety uuden asunnon lähistölle, siitä huolimatta työhuoneen nurkkaan on rakennettu on Paunun Alpit... Silti pakkaamista on oikeastaan vasta aloiteltu. En ymmärrä, minne aiomme noita pakaaseja sijoitella, koska tässä pitäisi kuitenkin pari viikkoa asuakin.

Yleisesti ottaen aika kultaa muistot eli kuudessa ja puolessa vuodessa ehtii muuttoahdistus kummasti unohtua. Nyt muistan taas. Kuka onneton on kerännyt nämä kaikki pakattavat tavarat? Olisinpa minimalismi, jolla jokaiselle perheenjäsenelle oma lautanen ja lusikka ym. välttämättömät tavarat eikä juuri muuta. No, muuton jälkeen sitten voisi taas olla enemmänkin.