keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Kattoja

Minä niin pidän tämän talon sisäkatoista. Siitä, että kukaan taulapää ei ole mennyt repimään kauniita, vanhoja laatta- ja vanerikattoja alas ja korvaamaan niitä inhasti mustuvalla mäntypaneelilla. Katot ovat alkuperäisiä ja todella viehättäviä. Vieläpä varsin hyväkuntoisiakin. Tätä kattoa löytyy yläkerran aulasta ja aikuisten makuuhuoneesta. Olen löytänyt itseni toisenkin kerran makailemasta sängyllä vain katsellen katon kuvioita.

Tämä taas on rapussa kerrosten välillä olevalla tasanteella. Vaneria, kuten vanhan vaneripaikkakunnan tyyliin sopii. :)

Kaikkein ihanin katto löytyy kuitenkin alakerran pikkuisesta wc:stä. Se ilahduttaa ja välillä joutuu suunnilleen käymään kyseisessä tilassa ihan vain katsomassa kattoa... Perversionsa jokaisella.

Lapsen huone sai kuin saikin uudet tapetit. Aika monta iltaa äitini kanssa askartelin niiden parissa, mutta lopulta tuli valmista ja jälkikin on tekijöiden amatööritaustan ja pohjan (ja toisen tapetinkin) vaativuuden huomioon ottaen oikein kelvollista. Pinkopahvin tapetoiminen ei tosiaankaan ole niitä maailman simppeleimpiä asioita. Pohja venyy ja vanuu oman mielensä mukaan milloin minnekin... Kuten tekee helposti myös tuo Philgren & Ritolan paperitapetti. Onneksi meillä tuo tapetin kohdistus ei ollut ihan nokonnuukaa... No, oletettavasti kipsilevylle tms. tapetoitaessa moinen ei aiheuttaisi niin kovaa tuskaa. Toisaalta mä en missään tapauksessa haluaisi pinkopahvin tilalle kipsilevyä.. Eli venykööt ja pingottukoot luonteensa mukaan. :)

Sen venymisen voi tästäkin kuvasta tarkastaa. Mutta valmista tuli ja voin sanoa olevani oikeasti aika ylpeä itsestäni. Hermot kestivät ja työ sujui koko ajan naureskellen ja hyvällä mielellä tehden. Ehjiä seiniähän huoneessa on tasan tuo pupuseinä, kaikki muut olivatkin sellaista silppuamista, että suuren osan aikaa sai olla tosissaan kieli keskellä suuta. Mutta huomasin ihan pitäväni tapetoimisesta. Sinänsä hyvä, koska meidän vanhempien makuuhuonekin huutaa tapettia seinilleen. No, tästä lähin keskitymme pääasiassa talon ulkoasuun ts. ulkoremontti kutsuu ja makuuhuone saa tyytyä turkooseihin seiniinsä ainakin talveen saakka.

Sain jo päätettyä talon tulevan värinkin. Pitää se vielä hyväksyttää kaupunginarkkitehdilla, mutta tuskinpa hänellä ihan mahdottomasti voi olla sitä vastaan, että -52 rakennettu talo maalataan vaaleanharmaaksi valkoisin pokin...

3 kommenttia:

  1. Voi elämä, on teillä ollut hommaa tuossa tapetoinnissa! Mulla menisi sormi suuhun pinkopahvialustan kanssa, en ole koskaan maalattujen betoni- ja kipsilevyseinien kanssa aikuisikäni asumaan tottuneena edes miettinyt, miten työlästä se voisi olla. Saat todella olla ylpeä aikaansaannoksistasi!

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo vanhat talot, kun on erilaisia pintoja ja yksityiskohtia. Ja hatunnosto täältäkin tapetoinnista. Mä en osaa alkuunkaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos. En mäkään tiennyt osaavani, mut kaikkea pitää näköjään kokeilla. ;)

    VastaaPoista