Kun lähtee pihasta, ylittää sillan ja kääntyy saaren metsikköön, on kuin astuisi toiseen maailmaan. Puut ovat melkein hyökkäävän hurjia, risukkoon ei osan aikaa tule mieleenkään astua. Silti satunnaiset herukkapensaat kertovat, että tässäkin lienee asuttu.Mutta kauneinta ovat värit. Oksien syvä antrasiitinharmaa nostaa esiin muut sävyt. Ruskeat, melkein roosaan vivahtavat beiget, satunnaiset valkoiset hohteet ja etenkin lehtien sinapin ja keltaisen sävyt. Vihreääkin vielä löytyy. Kesä on kaunis, vähän tylsä ylenpalttisessa vihreydessään, talvi tyylikästä valkoista ja mustaa, kevät ruskeaa ja limettiä, mutta syksy on ehdoton vuodenaikojen koloristi. Välillä en voi kuin ällistellä niitä kaikki sävyjä, joita kuihtuva luonto saakaan aikaiseksi. Aivan kuin luonnon värien ilotulitus korvaisi vähenevää valon määrää. Silti mikään ei ole räikeää, värit vain sulautuvat saumattomasti toisiinsa.
Miten kauniita kuvia! Ihanaa väriloistetta. Kaunis syksy. Tuntuu niin ihanan lämpöiseltäkin kun kääriytyy sohvan nurkkaan viltin kanssa ;O)
VastaaPoistaIhania syyskuvia! Onnentyttö olet, kun sun reviirillä on noin kaunista. :)
VastaaPoistaOtin kyllä kuvat aika lailla vime hetkellä. ENää ei ole ollenkaan noin värikästä. Mutta ehdinpä. ;)
VastaaPoista