Puuhastelua

Vihdoinkin synttärilahjanaulakkoni pääsi seinälle. Sillä on siis kyllä vähän vähemmänkin esteettinen funktio laukkujen lepovuororon aikana. Mutta nyt siinä on vähän jotain muuta roikkumassa.

Vanhoissa naulakoissa olen erityisen ihastunut koukkuihin. Etenkin naamakoukut ovat ihan ehdottoman hienoja. Meiltä löytyy kyllä myös pallolla somistettuja ja ihan pelkistettyjäkin versioita, mutta tässä uusimmassa on erinomaisen hyväkuntoiset naamat. Ilahduttavaa. :)

Pussukat siirtyvä vähitellen kohti neidin omaa vaatenaulakkoa ja saavat sisäänsä huiveja, tumppuja, sukkia ja pipoja. Toivon mukaan moiset myös osaavat hakeutua niihin. No, viimeistään silloin, kun äiti tulee paikalle ja puhisee vaatekappaleet paikoilleen...

Sain oikein erikoisluvan ommella. Pitkään aikaan ei moinen ole oikein onnistunut, nyt neiti oli sitä mieltä, että hän voi olla häiritsemättä, kunhan ompelen maatuskakuvioista kangasta. Saamansa sitten piti... (Salaa surautin yhden maatuskattomankin pussin).

Nyt löytyi paikka myös rakkaalle "lelukamerallenikin". Olen löytänyt tämän joskus opiskeluaikanani suunnilleen viiden markan hintaan kirpputorilta. Ihan toimiva peli, yllättäen. Ainoa ongelma on filmin löytyminen ja kehittämisen hankaluus, minulla kun ei ole kotipimiötä. Mutta tuo on hauska kamera, täysin manuaalinen ja kuvista tulee viehättävän vanhan näköisiä. Aika pitkän tuo umpimuovinen ihanuus vietti kaapin kätköissä, mutta olkoon välillä hetken koristamassa työhuonetta. Jospa joskus taas saisin hankittua filmiäkin tuohon...

Välillä mietityttää sekin, mistä kummalliset värimieltymykset iskevät. Sinappi on herkullista, mutta se ei ole ollut oikein ikinä suosikkivärini. Nyt iski vastustamaton tarve saada sinapinväristä lankaa. Ja tässähän sitä sitten jokunen kerä makoilee. Taustalta selvinnee, mistä yllättävä mieltymys iski. Vaikuttaisikohan syksy tähän(kin) asiaan? Eikun puikot taas heilumaan, että saan sinappiasusteeni kuntoon täksi talveksi.