Hellepäivän ratoksi

Kävimme tänään piknikillä ja muutenkin päiväretkellä rannalle. Tuuli sen verran, että ne vähitellen kertyvät sinilevälautat olivat hajonneet. Toistaiseksi neiti siis pääsi lähirannalle uimaan. Taivas oli uskomattoman sininen, aurinko paistoi, mutta tuuli viilensi mukavasti pahinta porotusta. Varotoimista huolimatta olkapäät punoittelevat. Ei auta minulle edesa 50 kerroin. No, ihmekö tuo, kun kuitenkin olin auringossa nelisen tuntia ja normaali kestokykyni ei ole kovin kummoinen, ihonväri kun on tälläinen keskiverto suomalainen kalkkuna -mallia edustava. No, huomenna uusiksi ja enemmän vaatetta päälle. Rannalla oli i h a n a a!

Kukkia kukkia kukkia ja aurinkoa

Ihan mieletön kesä. Hellettä, aurinkoa, kukkaryöppy penkissä... Minä en ole ikinä erityisemmin välittänyt pioneista, mutta nuo valkoiset.. Ne ovat ihan kuin loistavia pilviä tai vatkattua kermaa. Jumalaisen kauniita. Alkukesän sini-keltainen teema näyttää vaihtuneen valkoisen ja oranssin liitoksi pihallamme. Vihreää on niin, että sen kuvaaminen on turhaa. Kaikki yksityiskohdat sulautuvat yhdeksi hehkuvanvihreäksi massaksi.

Vaan löytyy se käärmekin paratiisistamme. Meillä on jokainen varjopaikka täynnä hyttysiä, edelleen.. Eikä mitä tahansa hyttysiä vaan raivopäisenä kimppuun käyviä otuksia, joiden puremien jäljet ovat harvinaisen näyttäviä ja joiden jäljiltä useampikin ihminen on päässyt lääkärille tai ainakin joutunut käyttämään ahkerasti kortisonia ja ja antihistamineja.. Niistä ei silti taida päästä eroon ikinä. On vain peitettävä nilkat huolella varjoon mennessä ja siveltävä sukkiin karkoitetta. Jostain syystä ne viihtyvät lähinnä nilkkojen tietämillä. No, minulle ei tule pisamia kasvoihin, mutta polvesta alaspäin olen aivan pilkullinen. Meillä siis kannattaa ottaa aurinkoa...

Hellekesää

Meilläkin on pikkuisen siirrytty noihin pihahommiin välillä. Ilma vihdoin muuttui kesäiseksi, joten pitihän siitäkin nauttia. Neidin leikkimökki on nyt paikoillaan, perustukset täytetty hiekalla, enää pitää nostaa se tiilten päälle ja laittaa mökin ja tiilten väliin eristeeksi bitumia.

Hiekkalaatikkoa varten haimme eilen hiekat ja mies ja tyttö kaivoivat yhdessä montun, mies sitten hoiti loppusäädöt. Ainoa varjopuoli pihassamme on tuo varjopuoli, joka tuppaa olemaan täynnään noita inhottavia inisijöitä. Mies haisee hyttysmyrkylle kuin rankkitynnyri ja minä ja neiti raavimme kamalia paukamia minkä ehdimme. Joen rannalla asumisen ikäviä puolia tämä...

Vähitellen olen saanut mietittyä jo sitäkin, mitä etupihalle tulee. Luonnollisesti siihen tulee aita (estämään koiran enimmät itsemurhayritykset autojen alle), mutta minä yllätin itseni alkamalla haaveilla ruusuista siihen aidan viereen. Sisäpuolelle niitä ei voi laittaa juuri tuon karvaisen kaverin takia, mutta ulkopuolelle. Kyllä!

Pidän vähän perinteisemmistä ruusuista. Ystävällisesti minua vinkattiin, että ykkössuosikkini juhannusruusu on ilman muuta sopiva kyseiseen paikkaan, mutta että myös karjalanruusu ja punalehtiruusu sopisivat toiveisiini. Joten jatkan haaveilemista ja odotan aidanrakennusta ja ehkä myöhemmin istutan aidan viereen toisen...

Innostuin myös vähän "sisustamaan" pihalla. Keinu on aika vanha, ollut kauan ulkona ja puuosat ovat harmaantuneet ja etenkin tikkuuntuneet. Tuo viimeksimainittu on se häiritsevä tekijä keinussa istuskellessa. Mitkään valmiit pehmusteet eivät oikein istu makuuni, mutta muistinpa sitten tuon tytön leikkimökin toisen maton. Sepä suojaa herkkää istumalihasta tikuilta vallan sopivasti. Lisäksi ostin vielä pari paperinarutyynyä ja nyt kelpaa köllötellä keinussa. Maton sävy sopii vielä mainiosti puutarhavarjoomme, joka on yllättäen pinkki... Ei kovin hillitty, mutta muutaman vuoden kokemuksella ihan sievä jo.

Iirikset

Tuon värisiä löytyi pihasta ja minä vain kuolaan. Kyllä osaavat olla ihania. Muutenkin tämän päivän aktiviteetti (se lähes olematon) suuntautui kukkapenkkeihin ja kasvimaahan. Ihan kamala yskä, ei vaan jaksa. Menisi jo pois, meiltä kaikilta... Taidanpa itse mennä neulomaan.

Sisustamista

Sain vihdoin oikein kunnon sisustamispuuskankin. Enää en vain epätoivoissani levitellyt tavaroita ympäriinsä, yritin jopa katsoa, miten ne asettuvat. Siis tuollaiset "turhatkin" tavarat. Peilikin pääsi vihdoin seinälle - vinoon tietty, mies saa vielä korjata käsiensä työn. Ja lamppukin on just väärän korkuinen... No, ei välitetä pienistä. Nyt on kuitenkin peili, josta näkyy koko vartalo kyyristelemättä ja kiemurtelematta.




Keittiön turhuushyllykin, joka muuten löytyi ihan talon kellarista, kiipesi seinälle. Minä sitten kiikutin siihen purkkikokoelmaani ja vanhat nukekodin keittiökalusteet. Niihin kuului joskus jääkaappikin, mutta joku onneton leikkijä oli rikkonut siitä oven. No, pääasia, että hella ja tiskipöytä ovat yhä hengissä ja äidin ankaran valvonnan alla. Niillä ei leikitä kuin luvan kanssa ja sekin irtoaa harvoin.

Lisäksi note to self: Toi muuri on kyllä pakko maalata valkoiseksi, keltaisen sävy ei varsinaisesti hivele silmää...

Seuraavaksi sormia syyhyttäisi päästä yläkerran aulan kimppuun. Se on ihan suunnattoman kaunis tila. Vahinko vain, että tällä hetkellä siellä on mm. arkkupakastin odottelemassa siirtoa kellariin ja epälukuinen määrä säkkejä täynnä kankaita. Nuo kankaat ovat kyllä oikeasti ongelma. Mihin ihmeeseen minä ne taion?

Aurinkoa ja varjoja

Eilinen auringonpaiste oli ihan uskomaton. Varjot piirtyivät ja auringossa häikäisi. Lupiinit talon seinustalla hävisivät mielenkiintoisuudessa varjoilleen...

Lupiinien seuraan on tunkeutunut myös tämä putkikasvi, mikälienee.. Mutta kaunis on. Jotain suvun edustajaahan kutsutaan nimellä kuningatar Annan pitsit ja kukintoa katsoessa nimitys on hyvinkin ymmärrettävä. Lapsena keräsin aina valtavia kimppuja koiranputkia ja tutkin hartaudella niiden pitsimäisiä kukintoja. Kuuluvat siis minun luokituksessani rikkaruohoihin, jotka saavat osassa pihaa rehottaa ihan rauhassa.

Aurinko halusi mukaan myös kun kuvasin taloa. Ihanat ilta-auringon säteet tallentuivat kerrankin kunnnolla kuvaan. Vähitellen tuo seinä puhdistuu. Parvekkeen kohtalo mietityttää, joudummeko rakentamaan sen kokonaan uudelleen. No, sitten rakennetaan. Ainakin vanhat huovat ovat paksun sammalen peitossa eli valitettavasti on mahdollista, että myös rakenteista saattaa löytyä vähintäänkin kosteutta, jos ei sitten suoranaista lahovauriota. Pitää varmaan pikkuisen purkaa. Se on selvää, että nuo parvekkeen kaiteet ym. pintarakenteet joutuu uusimaan. Toivottavasti kuitenkin selviäisimme muuten pääosin puhdistamisella ja kuivattamisella.

Uudet lakanat

Lapsi on ollut yökylässä ja äitipä heti hyödynsi vapaa-aikaansa ompelemalla. Eipä ole päässyt moista harrastamaan hetkeen ja kieltämättä oli mukavaa.

Sain tuon pussilakanan päällikankaan äidiltäni, joka oli löytänyt sen kirpputorilta, toisen puolen kangas pitikin sitten hankkia Eurokankaasta. Sievät niistä tuli, eiköhän neiti näppärä noissa ainakin nukahda.