tiistai 31. elokuuta 2010

41+1

Siis minä olen nyt 41 vuotta ja yhden päivän. Tai oikeastaan 1,5 vuorokautta, koska olen syntynyt keskiyön jälkijunassa. Nyt on taas tämä merkkipaalu ohitettu. Kakkuja leipoessa kaipasin taas kunnollista yleiskonetta. Miten helppoa olisikaan vain jättää kone vatkaamaan munia ja jatkaa samalla mittailuja ym. asiaan kuuluvia touhuja. Ehkä minä vielä joskus raatsin sijoittaa moiseen, ei se ainakaan käyttämättä jäisi. Leipominen on kuitenkin mieleistä touhua. Kitchen Aid olisi ihana, mutta ehkä vähän edullisempikin toimisi, joskaan ulkonäkö ei olisi yhtä upea.

Ulkonäöstä puheenollen. Onnistuin tekemäään juhliini kaksi niin rumaa kakkua, että en kykene edes kuvia julkaisemaan. Niitä tuli naurettua juhlaväen toimesta jonkun kerran. No, onneksi ulkonäkövika ei haitannut makua. Erityisesti kirsikka-juustokakku oli taivaallisen herkullista. Joku ahne vain päätti tilapäisessä mielenhäiriössä kaksinkertaistaa täytteen määrän ja täytyy sanoa, että usko alkoi loppua sen suhteen, suostuuko monsterikakku hyytymään ikinä. Jotta varoituksen sana, aina kannattaa miettiä ennenkuin laittaa juustokakun täytteeseen 8 kananamunaa.

Ja vielä vähän ulkonäöstä. Sain ihanan lahjan ihanalta puolisoltani. Keittiössä ei ole ollut radiota. Nyt on. Ihana sellainen, vaaleansininen. Olen rakastunut. Radiota pitää käydä silittämässä säännöllisin väliajoin. Se myös kuulostaa hyvältä.

Ja edelleen vähän ulkonäöstä #257. Olen täältä omasta perspektiivistäni miettinyt ihmisten kokoja. Tuntuu hassulta, että vähän yli 170-senttisen ihmiset kutsuvat itseään isoiksi ja pitkiksi. Ja ei millään pahalla, minä itse vain satun katselemaan maailmaa 189 sentin korkeudesta. ;) Ymmärtänette, että joku 170+ näyttää vielä varsin lyhyeltä. Ja siis kaikin mokomin saatte edelleen tuntea itsenne ihan niin pitkiksi tai lyhyiksi kuin hyvältä tuntuu. En tarkoita arvostella. Minä vain olen varsin pitkää sukua, jossa 170 senttiä tarkoittaa melkeinpä lyhyttä. ;)

10 kommenttia:

  1. Onnea!

    Sinä olet kyllä pitkä. Minunkin suvussa on muutamia naisia, jotka on yli 180 senttisiä, mutta 190 huitelee vain miehet. Mutta tässä se huomataan jälleen, että kaikki on suhteellista. Onhan 120 senttinen viisivuotiaskin valtavan iso vastasyntyneeseen vauvaan verrattuna.

    VastaaPoista
  2. Kiitos.

    Ja suhteellistapa hyvinkin. Siskoni ("vain" 168 cm) kuvitteli aina olevansa hyvin pienikokoinen kunnes irtosi vähän kauemmas kotoa ja tajusi olevansa keskivertoa pitempi. :D

    VastaaPoista
  3. Voi miten iloinen olen lahjastasi!

    VastaaPoista
  4. Onnea vielä kerran ;O) Olen kyllä toosi kade tuosta radiosta ja kirjaillusta liinassa. Teitkö itse sen vai kenties äitisi tai siskot? Anoppi?

    VastaaPoista
  5. Onnea, pitkästi :) T. Lyhyenläntä 175cm Pirkanmaalta

    VastaaPoista
  6. Annika: Niin olen minäkin. Edelleen. :)

    Minna: Siskoni oli ostanut liinan keskiaikamarkkinoilta joltain käsityöläiseltä.

    Erika: Kovasti kiitoksia :D

    VastaaPoista
  7. Kai se pituuden tunteminen on aina siitä kiinni että mihin vertaa, missä ympäristössä elää.
    Olen 174 enkä pidä sitÄ erityisen pitkänä. Hollannissa tunsin olevani pieni ja siro, Ranskassa toisinaan pitkä tai hyvin pitkä ja vÄhÄn vähemmän siro.

    Täällä Belgiassa olen ehkä keskivertoa pidempi mutten todellakaan mitenkään poikkeavan suuri.

    Sinä olet kyllä todella pitkä. Hollannissa tunsin erään samanpituisen suomalaisnnaisen ja hätkähdin joka kerta kokoa. Hän kulki onneksi suorana ja koroissakin. Komea näky.
    YmmÄrrän silti kun hän sanoi toisinaan toivovansa että olisi vähemmän "huomattava".

    VastaaPoista
  8. Hollannissa tosiaan pitkän ihmisen on helpompi sulautua kuin missään muualla. Ja kyllä minäkin jonkin verran käytän korkoja. Ihan hirmukorkeita ei viitsi, koska en halua kuhmuja. ;) Ja vanhempani ovat komentaneet lapsesta asti pitämään pään pystyssä.

    Mutta tottahan se on, että harvemmin voi kulkea missään ilman, että joku tipauttaa leukansa tai kävelee päin liikennemerkkiä. Toisaalta sitten taas pienikokoisemmat kaverit ovat kehuneet, että olen varsin näppärä maanmerkki tungoksessa. :D

    VastaaPoista
  9. Onnea näin jälkikäteen :D!

    Olet kyllä pitkä. Itseäni taas ihmetyttää että miksi 160cm sanotaan "keskipitkiksi" kun minusta kaikki asiat on kuin suunniteltu ainakin 10cm pidemmille. Itse siis olen 160cm ja hassua kyllä haluaisin olla ehkä muutaman sentin vielä lyhyempi ;).

    VastaaPoista
  10. Kiitos Tanja. :)

    Eiköhän oma mitta (suunnilleen) ole se suht hyvä itselle kuitenkin. Kaikkeen kun tottuu.

    VastaaPoista