Syyssatoa

Omenoita tulee taas ihan järjettömät määrät. Tänä vuonna erityisesti talviomenapuut ovat kunnostautuneet oikein tosissaan. Tein noista ei_vielä_syömiskelpoisista talviomenoista silti jo herkkuja. Paistoksiin ne kelpaavat raaempinakin. Ehkä kuukauden päästä noita voi jo kerätä, kääriä paperiin ja laittaa kellariin kypsymään. Lapsena mikään ei ollut niin ihmeellistä kuin se, kun mummu haki kellarinrapusta vahapintaisia, isoja, ihania talviomenia rouskutettavaksi. Ne maistuivat ihan siltä kuin ne olisi juuri noukittu puusta. Tuota mummua ei enää ole, mutta toivottavasti saan välitettyä saman elämyksen omalle lapselleni.

Ja tuo paistos. Jos joku ei tiedä, se tehdään niin, että lohkotaan jokunen omena (kirpeätkin käyvät) uunivuokaan, sekoitetaan muutama desi (omenien määrästä riippuen) kaurahiutaleita ja n. puolet hiutaleiden määrästä fariinisokeria (tai mitä sokeria nyt kaapissa onkaan) ja muutama teelusikallinen vaniljasokeria sekaisin ja ripotellaan omenien päälle. Sitten vuoleskellaan pintaan reilula kädellä voita ja paistetaan 20-35 minuuttia 200 asteisessa uunissa, kunnes omenat ovat pehmenneet ja paistoksen pinta vähän ruskettunut ja rapeutunut. Nautitaan lämpimänä jäätelön, kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Ja arvatkaapa saanko minä syödä tuota? No en tietenkään. Mur. Mutta kyllä se sentään tuoksuu hyvälle... Samanlaista kyllä varmaan voisi tekaista luumuista, päärynöistä tms. Nyt vain sattuu olemaan omppuaika, luumut kököttävät edelleen sitkeästi puoliraakoina puissa..