Jos olisin kirjoittanut blogiani 10 vuotta sitten

Tämä oli ajatusleikki, joka alkoi kiinnostaa niin paljon, että pitihän tämä kirjoittaa ylöskin...

10 vuotta sitten olin alkuvuodesta laittanut poikki yhden epämääräisen suhteen, olin siis kolmekymppinen sinkku, asuin Pispalassa sympaattisessa kivijalka-asunnossa ja työskentelin pienessä paikallistelevisiossa graafikkona. Työn ohessa opiskelin oppisopimuksella media-assariksi, visuaalista ilmaisua painottaen. Elämä oli siis ulkoisesti aika erilaista kuin nyt, samoin kuin kiinnostuksen kohteet. Ajattelin, että lapsia tuskin tulen saamaan, mies kyllä kelpaisi.

Pukeuduin hyvin harkitusti, käytin lähinnä mustia poolopaitoja ja farkkuja, hiukset olivat lyhyet ja yleensä jopa laitetut. Silloin käytin meikkiäkin päivittäin ja kävimme tyttöjen kanssa Tillikassa pyttipannulla säännöllisesti. Elämä oli aika rauhallista ja tylsää, lähinnä töitä. Tein minä silloinkin käsitöitä, kiertelin kirpputoreja ja sisustin sen mitä vähäiset varani sallivat. Niin ja hoidin antaumuksella viherkasveja, niitä minulla oli paljon. Ruoanlaitto ja keittokirjojen keräily oli jo silloin iso osa elämää. Silloin minä luin ja kirjoitinkin vielä paljon.

Isoin muutos tapahtui kesäkuussa, kun tapasin ravintolassa hyvin humalaisen miehen, joka halusi puhelinnumeroni. Loppuvuosi menikin sitten Porin ja Tampereen väliä kulkiessa. Miehellä oli myös koiranpentu, joten liikuntamääräni lisääntyivät aika huimasti ja koiran myötä tuli muitakin harrastuksia. Loppuvuodesta tuo samainen miekkonen sai töitä Tampereelta ja muutimme Kissanmaalle kerrostaloon. Loppu onkin sitten niin sanotusti historiaa..

Mutta se blogi.. Luultavasti silloin olisin sattanut blogata jotenkin grafiikkaan liittyen. Todenäköisin vaihtoehto olisi kuitenkin kirjallisuusblogi, vaikka oikeasti olen maailman huonoin kirjojen analysoija. Luin paljon filosofiaa ja estetiikkaa, sitä aiheympäristöä olisi ehkä ollut mukava ruotia. Tai sitten olisin kirjoittanut niinkuin nytkin, ihan elämästäni ja olostani yleensä, käsitöistä, sattumuksista. Luultavasti niin. Olin kuitenkin jo 10 vuotta sitten pohjimmiltani aika pitkälle sama ihminen kuin nyt. Toki elämä on tässä välissä kouluttanut välillä tosi kovallakin kädellä, mutta eiköhän ihmisen perusolemus muotoudu jo aika aikaisin. Ja vaikka ajatuksena 10 vuotta tuntuu pitkältä ajanjaksolta, ei 10 vuotta sitten ole kovin kaukana. Tai sitten minä alan vähitellen tulla vanhaksi. Seuraavan kerran, kun mietin asioita 10 vuotta sitten, aika tuntuu ehkä vielä lyhyemmältä. Sitä odotellessa...