Kirahville kaulahuivi

Nonni ja vihdoin... Aloin pelastella kasveja kaivurien tieltä tämän kesän myllerrystä odotellessa. Neidille oli luvattu jo aikaa sitten oma pieni maa leikimökin viereen ja lopultakin sain kuorittua ruohot pois, levitettuä suodatinkankaan ja ladottua tiilet. Tiilet ovat puretusta savupiipusta ja käsinlyötyjä. Näyttävät oikein kauniilta, noin sivumennen sanoen. Maahan siirtyivät ensin ruohosipulituppaat ja ilmasipulit ja niiden taustalle esikasvatetut gladiolukset. Maan valtiatar valitsi tumman violetinpunaisia ja lohenpunaisia kukkia. Toivottavasti saamme tänä vuonna ihan oikeasti nauttia myös kukinnasta. Viime vuosina moisen kanssa on tilanne ollut vähän niin ja näin. Lisäksi neiti sai kylvää syötäviä kukkia, paria erilaista köynnöskrassia ja vihersalaattia. Etualalle tulee muutama mansikantaimi, kunhan saamme mansikkakangasta suikaleen kummilasta.

Tuntui hyvältä päästä pitkästä aikaa tekemään edes jotain. Neiti pienempi on aika taitava viemään äidin kaiken ajan, mutta nyt olen alkanut oppia, miten sitä nks. omaa aikaa saa anastettua pieniä määriä kerrallaan. Ja kylläpä tekee hyvää tehdä jotain ihan vain ilokseen.

Tässä on esittelyssä miehen aloittama projekti.nimeltään viimeinen maalattava seinä. *aaltolikettä* Tuo on kyllä sitten se hitain ja hankalin malli ja sijaitsee sillä puolella taloa, jolle aurinko paahtaa suurimman osan päivää. Mutta on oletettavasti tehtävissä kesän aikana. Talo näyttää kauniilta myös naapureille sen jälkeen. Nuo kun esittivät jo viime kesänä anomuksen saada talon seinä harmaaksi ja kauniiksi myös heidän suuntaansa. :D Juu, oikeasti tuo oli aika kaamea... Nyt se on kyllä vielä kamalampi. Mut jos syksyksi paranisi. Onneksi sitten on koko piha todennäköisesti aika kamala, joten näyttää talo varmaan entistäkin paremmalta.