Viime viikolla istuin iltapäivät päivänvarjon alla puutarhakeinussa seuranani vesipullo ja kasa sisustuslehtiä ja lapsi joka ei oikein kyennyt nukkumaan kuumuudelta. Luin, join ja heilutin vaunuja. Yritin olla sulamatta. Tänä aamunakin vielä heräsin hikisenä, mutta lapsen vieminen aamupäiväunille oli jo miellyttävää. Ihan pieni tihkusade ja ilma juuri sopivan lämpöistä hengittää. Minä pidän kesästä ja lämpimästä, mutta tänä kesänä helle tuli kai liian aikaisin, olo oli välillä aika tukala ja huolestutti jo pienen puolesta, kun tuntui, että en vain saanut nestettä sisään samaan tahtiin kuin hikeä tuli ulos.
Oikeasti olen kyllä syksyihminen. Syksyn kuulaus ja kosteus puhuttelee enemmän kuin kesän helle. Toisaalta syksystä puuttuvat sitten kukkapenkkien aarteet aika pitkälle. Tänä vuonna iirikset ovat aika huikean sinisiä ja ihan kohta pionit muuttavat kukkapenkin vaaleanpunertavaksi hattaraksi.
Virkistävä kesäsade on myös kesäihmisen mieleen :O) Ihanaa kun kukkapenkistä löytyy monta kukkijaa jo. Kukat vaan lakastuu nopeasti näillä helteillä. Se on harmi. Onneksi nyt sataa!!!
VastaaPoista