Mami sai jostain päähänsä, että tarvitsisin villapaidan, että en näyttäisi pihalla niin surkean palelevalta. En minä tuosta niin välitä, mutta suostuin sovittamaan, kun tuntui olevan niin kovasti tärkeää mamille. Kyllä tuo jossain vaiheessa hosui mittanauhan kanssa kimpussani (eikä antanut leikkiä sillä, väitti että se muka venyy), mutta aika pitkälle taisi kyllä mennä improvisoinnin merkeissä. Ihan sopiva siitä silti tuli ja kaipa minä suostun esiintymään siinä julkisellakin paikalla. Ensin mietin, mitä kautta tuosta pääsisi eroon, mutta siten totesin, että ei se niin mahdottoman pahalta tunnukaan. Jotta menköön. Ainakin sen aikaa, kun sopii päälle.
Minäkin haluan tuollaisen poolon itselleni.
VastaaPoistaMä kieltämättä mietin, että aika kiva ois tuon tyylinen itselläkin. ;) Mut en sentään. Lankaakin saattaisi kulua hiukan enemmän kuin vajaat 100g. ;)
PoistaMielikuvitukseni on niin rajoittunut, että jos olisin nähnyt tuon poolon ilman koiraa, tuskin olisin edes päättelyllä pystynyt oikeaan tulokseen. Eikä vika siis ole poolossa tai sen tekijässä ;)
VastaaPoistaTunnustan, että kovasti olin itsekin välillä epäilevällä mielellä, mutta koirat tosiaan ovat kummallisen mallisia otuksia. ;)
Poista