Blääh..

Jotenkin tää kuva ja lohikäärmeparan ahdinko kuvaa mun olotilaani aika paljon paremmin kuin tuhat sanaa.. :P

Iiiiikiihana kangas!!!!

Käväisin tänän siellä Eurokankaassa ostamassa ompelukoneeseen neuloja, mutta enpä malttanut olla kurkkimatta ihan vähän vaan ympärilleni. Harvemminhan sieltä mitään ihan sydämenpysäyttävää löytyy, mutta nyt löytyi!!! Tuo kukkakangas suorastaan karjui laatikosta päästä mukaani. Joten mukaan se lähti... Ja toivottavasti muuntuu melko piakkoin tunikaksi, jonka kaavaan löysin vinkin tilli mössönpojan blogista. Kiitokset sinne siis. :) Mä olen jo ihan täpinöissäni, toi kangas on oikeasti ihan mun näköistäni. Kaavankin jo tulostelin, huomenna pitää yrittää pestä kangas ja piirtää kaava paperille. Mä olen jotenkin niin onnellinen tuosta löydöstäni.

Sisutusvimma iski

Iski tarve laittaa tytön huonetta vähän uusiksi ja siinä samassa sitten tuli "stailattua" muutakin asuntoa tilavammaksi. Eli mä sain vhdoin tuon ripple blanketin siirrettyä tytön sänkyyn sohvan selkänojalta ja surautin muutaman siihen sopivan sisustustyynyn/-tyynynpäällisen ja kas, sänky on kuin uusi. :)

Samantien punainen, korjausta odottava kaappi sai siirtyä suoraan tytön huoneeseen. Mä tulin siihen tuloskeen, että voipi olla, että tänä talvena mulla ei ole tuon korjaamiseen mahdollisuuksia ja koska tuossa on ihan jumalattomasti säilytystilaa, on ehkä viisaampaa hyödyntää sitä. Ja kyllä tuonne tavaraa menikin... Kyllä tuo myös pientä pintaremonttia itsekin kaipaa, mutta ehkä myöhemmin.

Pääasia tämän päivän toimissa oli lapsen säteily, kun tuo päiväunilta tultuaan näki, mitä huoneessa oli tapahtunut. :)

My new best friend...

Mä sain uuden ompelukoneen yhdistettynä ja ennenaikaisena nimppari- ja joululahjana. :) Olen onnellinen ja tyytyväinen ja ompeluintoakin on taas alkanut löytyä, kun kone oikeasti toimii eikä vaan suttaa ja ryttyä kankaita.

Ekat harjoittelut uudella koneella (ja saumurilla tietty) eli ihan peruscollegepökät. Aika löysää mallia, mutta neiti tykkää, ovat kuulema pellehousut. ;) Ompelukonekuvassa pinossa vuoroaan odottavat ruskeat velourhousut, jotka toivottavasti saan kasaan huomenna. Huomenna pitää myös päästä Eurokankaaseen neuloja ostamaan. Kankaita mä en tarvitse lisää.. Jos ei nyt jotain ihan upeaa löydy. Mä olen pahemmanplaatuinen kangashamsteri.

Torstai ei tosiaankaan ole toivoa täynnä

Mä olen kiukkuinen, siis kiuk-kui-nen, väsynyt ja erinomaisen pahantuulinen. Sääkään ei oikein kykene piristämään. Onneksi illalla tulee vieraita. Se toivottavasti vähän virkistää mielialaa. No, kyllähän tuo eilen napattu kuva pienestä ritari Rohkeastanikin hiukan auttaa.. Toi kypäräratkaisu on kyllä ällistyttävän luova. Muuten matalapaine yrittää jyrätä mut alleen.

Kuvaa katselessa tuli mieleen, että tuo keltainen, iso ilmapallo on melkoinen kestomalli. Se on nimittäin sulostuttanut sisustustamme vapusta asti!!!!!!

Äiti on vähän väsynyt...

Tätä voisi kutsua vaikka kirjallisesti melko alastomaksi lounaaksi. Huomattavan englantilaistyyppinen papuaetria siis. Mutta tuli siitä vatsa täyteen kuitenkin... ;) Ehkä mä joku päivä jaksan vähän paremmin ja teen itsellenikin sellaista oikeata, herkullista ruokaa kaikenmaailman eilisillasta tai säilykepurkista lämmitettyjen sijaan. Mikähän siinä onkin, että pelkästään itselle ruoan tekeminen on muka niin kamalan vaikeaa?

Mutta aina voi lohduttautua suklaalla. ;) Alla makailee Solin tämänhetkinen suosikkikirja eli "Hurjapäinen prinsessa", jonka joskus bongasin kirpparilta mukaani. Tuossa menevät sukupuoliroolit iloisesti päälaelleen ja parimetrinen prinsessa kulkee pelastelemassa prinssinnyhveröitä lohikäärmeiltä, joten on oikein sopivaa asennekasvatusta lapselle. Prinsessan ei tarvitse olla passiivinen sen oikean odottaja. Mun pikkuvelikin aikanaan rakasti tuota kirjaa.

Oi kuu...

Meillä on kuhulluutta ilmassa. Ei siis niin, että unet sekoilisivat tms. vaan että tuo lapsukainen on ihan innoissaan kuusta. Kuuta katselemalla saa neitiä viihdytettyä pitkiäkin aikoja. Kuu kun kulkee, selvästi siirtyilee ja menee välillä piiloonkin. Kuu kuulemma hymyileekin. Sitä vain oli hiukan vaikea saada perille, että kuuta ei oikein helposti pääse lähempää katsomaan, mutta siihenkin tuo kolmevuotias kehitti jo ratkaisun metsälenkillä: Pitää kuulemma ottaa seuraavalla kerralla kiikarit mukaan. :)


Ja tässä tuoliprojektin edistymistä. Tuolista olis siis vanha istuinosa lauennut ja päätimme hiukan oikaista ja tehdä pehmusteelle alustan ihan vain vanerista. Nyt pitäisi sitten saada päätettyä, minkälainen päällinen tuohon sopisi. Mä luulen, että jätän tyyliseikkojen mukana orjallisesti kulkemista vähemmälle ja laitan päälliseksi ihan tunteella jonkun iloisen puuvillakankaan. Tuo kun tulee olemaan Solin kirjoituspöydän tuoli sitten joskus kun tuo moista tarvitsee.

Verhot

Inhorealismia.. Meidän pikkuneidin huone, vieläpä varsin siistissä kunnossa oleva, on kameran silmän läpi melkoinen kaaos... No, pieni mikä pieni. :P Mutta sainpa lopultakin (muutaman vuoden yrityksen jälkeen) sinne verhot ikkunaan. Kangas on tosiaan ostettu jo jokunen vuosi sitten, ompelutyö suoritettu kesällä ja vihdoinkin sain itsestäni niin paljon, että silitin verhon ja ripustin sen paikoilleen. (Kaikkea tuo asunnonvälittäjän tulo saakin aikaan.. ;)) Neiti tosin oli sitä mieltä, että ilmankin olisi pärjännyt, mutta hyväksyi äidin sisustusvimmailun lopulta jalomielisesti, mutta silmiään pyöritellen.

Valmistunutta..

Kutaisin itselleni syyspipon pikaisesti Silketweedista Cousteau-pipon ohjeella. Puikkokoko 3 ja käytössä Addin minipyöröt ja lopussa normisukkapuikot. Lankaa kului aika tarkkaa kerällinen, pieni nyytti sitä jäi yli. En jaksanut punnita. Erinomaisen hyvin istuva pipo, kiitokset ohjeen tekijälle. :)


Innostuin tuossa taannoin myös koolaamaan. Tuloksista syntyi kahdet sukat aika lailla hatusta vedetyillä malleilla ja silmukamäärillä, puikkoko 3,5. Oikeanpuoleiset kudoin ensin valmiiksi, totesin, että väri ei miellytä ja tipautin vielä oranssiin liemeen hetkeksi. Nyt väri on parempi. Vasemmassa jalassa esittäytyvä malli taas on sitten kooltaan ihan loistava. Nuo koolausvärit nyt vaan ovat aika räikeitä, jos ei jaksa innostua kunnolla sekoittelemaan. Ehkä toisella kertaa... Niin ja lanka on ihan perinteistä seiskaveikkaa. Kyllä nuo kotikäytössä varpaat pitävät lämpiminä. ;)

Unelmien talo..

Kävimme viikonloppuna katsomassa "ihan muuten vaan" taloa, joka osoittautuikin ihan unelmaksi. Vieläpä meidän molemppien sellaiseksi. Nyt on sitten kaivettu järkeä ja itsehillintää jostain ja yritetty selvitellä mm. lämmitysjuttuja yms. asiaan kuuluvia asioita. Pankin kanssakin pitää vielä konsultoida ennenkuin voi edes ajatella tarjouksen tekoa. Mutta on se niin uskomaton talo.. Kosken rannalla ja huoneissa tilaa vaikka biljardisalin perustaisi.

Joten mä vaan haaveilen ja yritän yhtä aikaa pitää järkeä kädessä. Ei ihan helppoa.