Meillä on kuhulluutta ilmassa. Ei siis niin, että unet sekoilisivat tms. vaan että tuo lapsukainen on ihan innoissaan kuusta. Kuuta katselemalla saa neitiä viihdytettyä pitkiäkin aikoja. Kuu kun kulkee, selvästi siirtyilee ja menee välillä piiloonkin. Kuu kuulemma hymyileekin. Sitä vain oli hiukan vaikea saada perille, että kuuta ei oikein helposti pääse lähempää katsomaan, mutta siihenkin tuo kolmevuotias kehitti jo ratkaisun metsälenkillä: Pitää kuulemma ottaa seuraavalla kerralla kiikarit mukaan. :)
Ja tässä tuoliprojektin edistymistä. Tuolista olis siis vanha istuinosa lauennut ja päätimme hiukan oikaista ja tehdä pehmusteelle alustan ihan vain vanerista. Nyt pitäisi sitten saada päätettyä, minkälainen päällinen tuohon sopisi. Mä luulen, että jätän tyyliseikkojen mukana orjallisesti kulkemista vähemmälle ja laitan päälliseksi ihan tunteella jonkun iloisen puuvillakankaan. Tuo kun tulee olemaan Solin kirjoituspöydän tuoli sitten joskus kun tuo moista tarvitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti