Kevätkengät

Tuli pääsiäisen aikaan shoppailtua. Ihan itselle kevyet kevätkengät. Ihanat, paksua nahkaa, istuvat kuin hansikas ja mikä tärkeintä, varsi on sen verran kapea, että pysyy sekin lörpöttelemättä ja napakasti paikoillaan. Pitää suojata kengät kunnolla ja oletettavasti kävelen noilla melkoisen monta kevättä ja syksyä (ja mahdollisesti leudompaa talveakin). Tuli hyvä mieli, hyvin istuvien saapikkaiden löytäminen ei ole helppoa, kun on oikeasti pitkät sääret ja hyvin ohkaiset pohkeet. Ja muutenkin.. Nuo ovat ihan täydelliset, sopiva yhdistelmä biker-tyyliä ja siroutta, pohjissakin on kukkasia.

Aamu tosin oli vähän ankea. Ei leipää aamupalaksi. Söin banaanin ja join ruusunmarjateetä. Yleensä syön leipää kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla, nyt ihana pääsiäislimppu oli ehtinyt hapantua pahan hajuiseksi, en pystynyt. Nenä on liian tarkka etenkin leivän suhteen. Mies väitti, että hän ei huomaa mitään omituista leivässä, minä oli oksentaa, kun avasin pussin. Ja tuo oli vielä sitä ainoaa pääsiäislimppua, jota saan syödä. Kaikki muut on pilattu rukiilla. Surku. Välillä mietin, olenko ainoa yiherkkänenäinen leivän suhteen. Minun leipäni pitää olla tuoretta. Haistan lievänkin pahentumisen heti, olen haistanut niin kauan kuin muistan. Turhan hienonenäinen...