maanantai 18. heinäkuuta 2011


























Sarjassamme sokea kana ja jyväsiä... Miten sitä ilahtuukaan, kun joskus kuvista tulee parempia kuin itse ottohetkellä edes kuvitteli. Minä tykkään siitä, että saan kuvattua jotain epätodellisen näköistä. Ja siis nimenomaan kuvattua, en photoshopattua. Keltaiseen kuvaan lisäsin pikkuisen valoa, muuten tuokin on ihan kameran säädöillä saavutettu. Haaveilen kovasti digijärkkäristä...

Nyt kun ei ole ollut liian kuuma, olen taas kävellyt (ja saanut sillä myös pikkuneidin nukkumaan edes vähän). Kävelyretkissä on sekin mukava puoli, että niillä tapaa ihmisiä, jotka tälläisellä pienellä paikkakunnalla pysähtyvät juttelemaankin. Olen kuullut lisää asuinalueen historiasta, siitä miten tuo saari, jossa melkein päivittäin käyn rattaita työntelemässä, ei olekaan alkuaan saari vaan kasa sahan jätepuuta, ripoja. Samoin olen kuullut siitä, miten moni on käynyt kaupassa meidän olohuoneessamme. Tälläisen takia minä halusinkin aina vanhaan taloon asumaan, taloon jolla on historia, taloon, joka on merkinnyt useammalle ihmisile jotain. Toki uudetkin talot vähitellen muttuvat vanhoiksi ja keräävät itselleen historian, siihen vain menee aika. Minä olen kärsimätön, minä haluan sen historian heti. Kuulostaa muuten kamalalta tuo, että ostin palan historiaa, ehkä se pitäisi ennemminkin muotoilla niin, että osaessani talon sain sen mukana roppakaupalla tarinoita ja muistoja.

9 kommenttia:

  1. MOlemmat noista kuvista ovat mielenkiintoisia. Tavanomaisuudesta poikkeavia, siis minusta hyviä.
    Joskus tosiaan saa yllättyä kun sa "paras" kuva olikin joku ihan muu kuin luuli.
    Vâhän siitä syystä hommasin digikameran rinnalle hiljan pienen vanhan filmikameran. Siinä sitä yllÄttymistä saa odottaa vielä kauemmin;-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)

    Filmikamera olisi kyllä ihan loistava. Sellainen vanha täysmanuaali järkkäri mieluiten. Etenkin jos olisi vielä mahdollisuus kehittää itse ottamiaan kuvia. No, se olisi jo luksusta...

    VastaaPoista
  3. Vanhassa talossa asuvana ja pitkin kylää työni puolesta kulkevana olen kans saanut kuulla kokemuksia, tarinoita ja ajatuksia talostamme :) Moni asiakkaani on kylpenyt pihasaunassame ja talon ensimmäinen emäntä on ollut jonkin sortin pitokokki, jonka leipomuksia on yksi jos toinenkin syönyt :)!

    Mie pähkäilen kans kamerahaaveessa... itse säätelen kuvitani kans yleensä vain valoa ja aavistuksen kontrasteja.

    VastaaPoista
  4. Mä olen vasta alkanut digijärkkärillä harjottelemaan ja säätelen samoin noita juttuja sen enempää shoppaamatta, ihan siksikin ettei aika riitä :) Matilla on "pimiö-tausta", sinkkuaikoinansa piti pimiötä vessassa :) Ehkä meillä joskus on taas tilat siihen!

    VastaaPoista
  5. Mie ite: Kivoja juttuja teidänkin talostanne :)

    Erika: Parhaiten sitä kai oppii kuvaamaan, kun yrittää saada mahdollisimman valmista kerrala. ;) Sitten kun osaa käyttää kameraa, voi alkaa syventyä enemmän kuvien muokkaamisiinkin.

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia! Mä tykkään myös KUVATA yksityiskohtia ja erilaisia tunnelmia. Harmi vaan ettei kamera ole aina mun kanssa samaa mieltä ;O( PhotoShoppia en ole opetellut käyttämään. Luomu on tässäkin parasta!!!!

    VastaaPoista
  7. Erityisesti keltainen kukka ja kärpänen ovat ihana otos. Näyttää ihan kesäkurpitsankukalle, mikä se oikeasti on?

    VastaaPoista
  8. Minna: Kiitos. :)Photoshop on aika simppeli ohjelma, mutta eipä noiden käyttökelpoisten otosten saaminen kamerallakaan ihan mahdotonta tosiaankaan ole. ;) Mulla photarinkäyttötaito liittyy ihan ammatinvalintaan. ;)

    Annika: Se muuten on kesäkurpitsankukka. :) Oikein tunnistit.

    VastaaPoista
  9. Haa...musta tulee siis vielä ihan kunnon kurpitsankasvattaja :)

    VastaaPoista