Sudenpieru

Juhlittiin... Ja tulipa taas itku pitkästä ilosta. Iski tauti ja sitä onkin podettu suurella hartaudella. Tänään oli ohjelmassa lääkärikäynti, kun jo paranemaan päin ollut flunssa hirmustui ihan mahdottomaksi. Ja ensisijaisena potilaana tietenkin synttärisankari. Ei päässyt jakamaan synttärikarkkeja eskariin ja kaverisynttäritkin jouduttiin peruuttamaan. Mutta ei hätää, molemmat pettymykset onneksi vain siirtyvät. Kunhan saadaan neito lääkekuurin avulla jaloilleen (ja muu perhe myös), yritetään uusiksi. Mutta kylläpä oli äidilläkin paha mieli toisen puolesta.

Tuo paju on ihan varmasti tällipaju ja odottaa vain tilaisuutta iskeä. Ei mikään puu muuten voi olla noin hyökkäävän näköinen. Metsässä tuli vastaan myös hattivatteja. Lajinmääritys googlen avulla paljasti ne Tuhkeloiksi. Aika hilpeän näköisiä kasvannaisia. Ikävä vain, että olivat seuraavalla käynnillä jo olleet jonkun tiellä, kuulin näet, että moiset olisivat vallan herkullisia ruokasieniä. Ja sukua kuukunanmunille, joita kyllä itsekin myönnän lapsena polkeneeni siinä toivossa, että olisivat sisältä kypsiä eli itiöt pöllähtäisivät iloisesti sienen hajotessa. Ai niin, Tuhkelon ranskalainen nimi on muuten sudenpieru. Kaikkea sitä oppiikin, kun riittävästi googlettaa.

Mies rakensi puppyista Silakalle leikkikehän. Näppäriä kapistuksia, niille voisi vinkata Aarniolle uuden käyttötarkoituksen. Vauvan hoidossa toimivat erinomaisesti betoniporsaina...