Kesä päätti lähteä pienelle tauolle. Aamulla oli vielä lämmin, kun kävelimme eskariin. Iltapäivällä jouduin keksimään neidille hätävara-asustusta, että lapsukainen ei jäätyisi kotimatkalla pystyyn. Mieli ja ruumis lämpenivät lettukesteillä.
Finnish design shopissa oli taannoin -20% alet, joten intouduin tilaamaan tuon haaveissa siintäneen Paola Suhosen suunnitteleman palovaroittimen. Pitäisi vielä päättää, tuleeko se yläkerran aulaan vai alakertaan eteiseen. Molemmissa on liian vanha ja ihan hirveän ruma varoitin, joiden toimivuudestakaan en ole ihan satavarma. Ostin minä muutaman kirjatuenkin ja Muuton lamppuun kattokupin, mutta ne eivät ole mahdottoman kuvauksellisia.
Tänään ajattelin, että on muutama lause, joita en vain voi sietää:
- Köyhän ei kannata ostaa halpaa
(millä helkutilla rahaton ostaa kallista?)
- Kenellekään ei anneta enempää kuin mitä jaksaa kantaa
(minkähän takia ihmiset sitten ottavat hengen itseltään tai sekoavat muuten surusta?)
- Aina töitä tekevälle riittää
(tästä löytyy rivienvälistä aika kivoja olettamuksia työttömyydestä ja sen syistä)
Noista jokaisen käytöstä pitäisi säätää rangaistus. Usch...
Nyt mä sit vaan olen ihan zennnnnnnnnn ja ommmmm ja hemmottelen itseäni haaveilemalla Muuton ihanan kesäisen keltaisista sokerikosta ja maitokannusta, jotka ehkä joskus raaskin hankkia silmiäni ilahduttamaan, jos en saa niitä kerjättyä lahjaksi joltakulta. Kamala materialisti minä... ;) Oikeasti tekisi mieli taas kaivaa kermakko- ja sokerikkokokoelmani laatikosta esiin vaan kun minulla ei ole mitään vitriiniä, minne ne asettelisi ihailtavaksi.... Odotelkoot siis sitä hamassa tulevaisuudessa toteutettavaa keittiöremonttia kellarissa.
Iso aamen lauseiden sietämättömyyteen ja erityisesti selvennyyksiisi niiden osalta!
VastaaPoistaKöyhyydestä en tiedä omakohtaisesti kunnolla mitään, koska en ole mennyt koskaan nälkäisenä nukkumaan sen takia, ettei ole ollut mitään syötävää. Jostain (en muista mistä) tuon bongasin ja se jäi mieleeni muistuttamaan, että pienet tulot ja valintojen tekeminen ovat eri asia kuin todellinen köyhyys, jolloin ei voi valita - mitään. Hiljaiseksi semmoinen vetää.
Listaan voisi lisätä seuraavan: "Kyllä elämä kantaa". Ei muuten kanna, ihme ajattelutapa tommosta esittävillä. Voidaan esittää mm. tilanteessa (kuten myös tuo mainitsemasi "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa"), jossa lohdutetaan (?!?) surevaa ihmistä. Moiset jorinat saattavat johtaa kuulijassa äkillisiin agressiiviisiin ajatuksiin.
Olen joskus miettinyt, että pitäisi koota lista pahimmista kliseistä ja nimetä se vaikka: "Näillä voit kiusata sairastunutta tai surevaa."
Materialismi on aina silloin tällöin hyväksi ihmisen psyykeelle ja fyyseelle (lainattu Markus Kajolta tuo lauseen loppu, aina naurattaa mua). Voiko kermakkoja ja sokerikkoja olla liikaa? En usko, koska jos niin olisi, niin myös mukeja ja tarjottimia voisi olla liikaa ja sitten mun pitäisi tutkailla kaappejani hippasen (=paljon) tarkemmin :)
Hei kaiva heti ne esiin. Tää on nyt sellanen omg tilanne, meinaan mulla on kans jonkunsortin fixis kermakoihin, niitä on meillä jo heh 1 ja 10. :)
VastaaPoistaIhan huippu pääkallokiitäjä-palovarotin. Mä oon haaveillu siitä oksan päällä istuva lintu varottimesta jo hyvän tovin. Täällä kuutiossahan meille varottimet tarjoaa as.osuuskunta. Ja ne on tajuttoman rumat ja eriparia molemmat.
Ja noiden sanontojen osalta sä varmaan mun mielipiteen jo tiedätkin.
hei hommaa ikeasta sellaset roikotuskiskot ja ruuvaat ne yläkaappien pohjiin kii ja laitat sit pienillä s- koukuilla kermakot niihin esille roikkumaan.
Meillä on sillain. :)
Pauliinalotta: Minä olen elänyt ajan, jolloin oikeasti jouduin säännöstelemään syömisiäni, koska ei vain ollut rahaa edes välttämättömimpään. Osaanpa nyt arvostaa sitä, mitä on. :)
VastaaPoistaJep, noita kieltolistalle joutavia lauseita on kylä enemmänkin, ekana nyt tulivat mieleen nuo kolme kamaluutta.
Markus Kajo on kyllä hauska mies ja ei, kauniita astioita ei yleensäkään taida voida olla liikaa. ;)
Mut ne sokerikot tarttis kans saada esille. :D No, jos mä joskus keksin edes osalle julkistamispaikan. Meillä on aika surkea kaappitilanne keittiössä. Edes tuollaiselle ripustelusysteemille ei oikeasti ole tilaa... On kyllä muuten tosi kiva idea.
VastaaPoistaSe lintuvaroitinkin on hauska. Mä olen niin tyytyväinen, kun lopultakin saa tuollaisia pakollisia värkkejä oikeasti kauniina versioina.
Veti totiseksi, kun luin, että olet elänyt ajan, jolloin olet joutunut säännöstelemään syömistäsi, kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Totiseksi ja hiljaiseksi ja kovin miettiväiseksi, vaikka taidan miettiä vähän liikaakin, tai niin läheiset joskus kommentoivat, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa ja tässä iässä niin paljoa enää edes viitsi mahtaa. (tulipa hieno lauserakenne näin aamutuimaan :)) Niukkuudesta ja valinnoista mulla on kokemusta, pitkältikin, mutta ei ihan tuollaista vastaavaa.
VastaaPoistaTuli mieleen alkuvuodesta Ylellä nähty ohjelma köyhyyden periytyvyydestä, jossa nuori perhe yritti selvitä elämästään, miten parhaiten taisi ja leipäjono oli yksi apu heille. Ohjelma oli hyvä, ehkä hieman ohut, mutta hyvä. Ja minkälaisia kommentteja siitä sitten luin jälkikäteen sieltä täältä: "tosi lihavia, söisivät kunnon ruokaa, niin raha riittäisi, eikä tarvitsisi leipäjonoon mennä", "tosi lihavia, liikkuisivat enemmän, niin köyhyys loppuisi", "asunto täynnä tavaraa, mitä köyhyyttä toi muka on" ja muita vastaavia. Missä nykyään luuraa ihmisten kyky empatiaan vai eikö se vaan oikein erotu niiden tuomitsevien kommenttien joukosta... en tiedä. Yleensä ihmiset tekevät parhaansa sen mukaan kuin jaksavat ja osaavat ja ihan niin kauan kuin jaksavat. Tässä ajassa ei vaan tunnu riittävä, että kaikki eivät pysty samaan (= jonkinlainen ylisuoritumisen toiminto, jolla ennemistö määrittelee sen, mitä pitää jaksaa) ja tuomio paukahtaa heti mm. painosta, mikä on ihan absurdia.
Nooh... tämmösiä mietteitä yhden kahvimukin jälkeen heräsi vastauksestasi. :)
Työttömyys ja isot opintovelat ( opiskelu ei ilman velan ottamista olisi onnistunut) on melkoinen yhdistelmä lama-aikana... Ja tokihan sen lainan olisi voinut jättää maksamatta, mutta pienellä paikkakunnalla, se asia ei olisi ollut vain minun ongelmani. Enkä varmasti ollut ainoa eikä tilanne ole yhtä.n helpottunut. Minä sentään olin yksinäinen, aikuinen ihminen. Lapsiperheiden köyhys tuntuu vielä surullisemmalta asialta.
VastaaPoistaJa juu, empatiakyky tuntuu olevan katoava luonnonvara ja ihmisten arvot ja arvostukset tuntuvat kovenevan jatkuvasti. Minulle on turha yrittää väittää, että tämänhetkisten päättäjien tavoitteena olisi luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta ja vähentää köyhyyttä. Tosiasia kun on noiden tukienkin kohdalla, että se, että tukia tasa-arvoistetaan, tarkoittaa sitä, että otetaan niiltä pois, jotka vielä jotain ovat saaneet, koska se on halvempi tapa kuin nostaa pikkuisen tukia ja apua niille, jotka ovat jääneet ilman aiemmin...
Lisätään noihin sietämättömiin lausahduksiin myös "Asioilla on tapana järjestyä." Silloin kun sitä kuuli ensimmäisiä kertoja vuosikausia sitten se tuntui vielä kivan positiiviselta kannustukselta.
VastaaPoistaNykyään ottaa pannuun etenkin kun tuon sanoo joku sellainen joka kuvittelee ettei kuulivat ole vielä koskaan sitä kuulleet ja että se olisi joku tosi filosofinen totuus.
Sitä paitsi kaikki ei aina järjesty. Ei sitten millään lailla.
Piilomajan Kati
Kyllä,, hyvä lisäys. Joskus asiat järjestyvät, joskus menevät entistä pahemmin solmuun. Mitään tapoja niillä ei kyllä ole...
VastaaPoistaMä olen taas kerettiläinen noiden lauseiden suhteen. En kaikkien, mutta. Isälleni tuo "köyhän ei kannata ostaa halpaa" oli lentävä lause, jonka olen täysin sisäistänyt. Ymmärrän sen kertakäyttökulttuurin vastaisena ajatteluna sikäli, että kannattaa ostaa kerralla kunnollinen vaikkakin vähän kalliimpi kuin useita heikkolaatuisia halpaverisoita. Koska kaksi halpaa maksaa enemmän kuin yksi vähän kalliimpi, jolloin säästö jää aika näennäiseksi. Toisaalta lause on minusta muka-vitsikäs, ja sellaisena hieman huonoa makua osoittava. Oikeasti köyhä ei osta mitään tai ei ainakaan pysty valitsemaan. Mutta siitä sukeutuisikin jo pidempi keskustelu jossa voi punnita ostopäätösten perusteita ja sitä mitä sillä köyhällä ylipäätään tarkoitetaan. Mutta joo. Meidän perheessä tuota paheksuttua lausetta viljellään satunnaisesti omien ostopäätösten perusteena.
VastaaPoistaToinen lause on tuo "asioilla on tapana järjestyä". Näen sen aikaperspektiivissä. Pahimmalla hetkellä kenellekään ei pitäisi tarjota kuin myötätuntoa ja ymmärtämystä. Mutta olen huomannut, että oli tilanne mikä hyvänsä, sen kanssa oppii elämään. Tietysti sekin on ihmisestä kiinni, mikä pysäyttää. Tai saa menettämään toivonsa. Ehkä minulle ei kuitenkaan ole tapahtunut (ainakaan vielä) mitään liian pahaa, ja tuo ajatus on siksi hyväksyttävissä. Paljon sellaista kyllä on tapahtunut, että olen joutunut huomaamaan miten rankatkin asiat, kuten perheenjäsenen kuolemaan johtava sairaus, muuttuvat osaksi omaa normaalia elämää. Ja se elämä vaan kulkee eteenpäin, vaikka jollain hetkellä tuntuu että se pysähtyi. Jotenen tuotakaan "viisautta" tyrmää, mutta lisään siihen hieman: asioilla on tapana järjestyä, jollain tavalla. Ei aina siten, kuin itse toivoisi tai olisi halunnut. Mutta jollain tavalla. Sit voikin miettiä onko onnea se että pystyy kontrolloimaan itse elämäänsä, vai voiko olla onnellinen vaikka asiat menevät eri tavalla kuin on toivonut. Siis noi isotkin asiat, kuten elämä ja kuolema.
No joo. Mulle ainakin nuo lauseet sisältävät varteenotettavan ajatuksen ja jopa jotain lohdullista. Se missä tilanteessa niitä käyttää onkin sitten toinen juttu ja vaatii vähän tahdikkuutta ja tilannetajua.
Juu, Minna, totta tuokin. Oikeassa asiayhteydessä käytettyiä noissa on viisauttakin mukana. Ja tottahan se on, että usein huonolaatuisen ostaminen tulee aikaa myöden kalliimmaksi. Tosiasia vain on, että silloin kun raha on todella tiukalla, ostaa sen, mihin budjetti venyy. Mistä syystä olen harrastanut aika hartaasti koko ikäni kirppareilla kiertelyä. ;)
VastaaPoistaTuo asioilla on tarkoitus järjestyä on lause, jonka ihmiset aika usien vain heittävät juuri sellaisena mukapositiivisena lohdun sanana ihan väärään hetkeen. Ja oikeasti sit se "aina tekevälle töitä löytyy" lause on parhaimmillaan pitkäaikaistyöttömälle sanottuna. ;)
Ja siis tiedän, että nuohan ovat tasan latteuksia, joita viljellään suuremmin ajattelmatta yleispätevinä totuuksina, mutta jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset miettisivät ennenkuin turvautuvat valmiisiin viisauksiin...
Joo siis kyllähän noi ihan oikeasti ovat myös loistavia lausahduksia joilla kiusata sairastunutta tai surevaa, kuten Pauliinalotta sanoi.
VastaaPoista