perjantai 10. lokakuuta 2014

Because I once was a girl, too...


Mitä mietin tänään? En itkenyt Vain elämää -esitysten tahdissa. Kaupallisten päämäärien edistämiseen viritetty itku kun saa kyynisen minäni lähinnä kiusantumaan. Mutta sitä itkin, kun luin tiedotusvälineistä Nobelin rauhanpalkinnon saajat. Tärkeiden asioiden puolesta taisteleville meni palkinto tällä kertaa. 

Huomenna on kansainvälinen tyttöjen päivä. Rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että kahden tytön äitinä en edes pysty lukemaan kaikkia tarinoita linkin takana. Tunnen valtavaa, syyllisyydentuntoista helpotusta siitä, että omat tyttöni ovat saaneet syntyä tänne varsin turvalliseen pohjolaan. Parannettavaa on toki täälläkin, mutta ainakaan kukaan ei ammu lapsiani vain siksi, että he haluavat oppia tai myy heitä televisiota vastaan vanhan miehen vaimoksi. Kaikesta muusta puhumattakaan. Välillä on vähän vaikea kestää maailmaa.

4 kommenttia:

  1. Totta turiset. Oon miettinyt aika samoja juttuja eilisestä asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan noita joutuu lasten myötä miettimään päivittäin. Joinain päivinä enemmän.

      Poista
  2. Kuin myös minä olen mietiskellyt näitä juttuja. Iloitaan ja ollaan ylepitä ja onnellisia tytöistämme, pohjolan kasvateista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenpä noista voisi muuta ollakaan kuin kiitollinen ja ylpeä.

      Poista