tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tylsistymys kypsähtämys



Hyväntekeväisyysviltti lähentelee loppusuoraa ja oikeasti hyvä niin. Minä virkkaan mieluusti noita pikkuruutuja, mutta ruutujen yhdistely ja etenkään tuon reunuksen tekeminen ei välttämättä ole ihan sussikkihommiani. Siirsin jo peiton olohuoneeseen sillä ajatuksella, että päivän mittaan virkkailen pätkän reunusta aina tilaisuuden tullen. Ja juu, tänään sain jopa tehtyä niin. Nyt olen jo violetissa osuudessa, se tulee olemaan reunimmainen väri lukuunottamatta pinkkiä reunustusta. Mutta ehkä tästä valmista tulee kaikesta epätoivosta huolimatta. Joskus. Mutta se mikä on hieman kummallista on, että oikeastaan kaikesta huolimatta kutkuttaisi tehdä isoäidinneliöistä tähän heti perään peite. Mutta mieluusti sellaisilla väreillä, jotka ihan miettisin. Tämähän on tehty jämistä ja niistä jotakuinkin teemaan sopivista, joita tältä kylältä on saanut.

4 kommenttia:

  1. Ei näytä tylsältä. Voi kun muakin huviottais isoäidinneliöt. Haluaisin niitä. Ehkä parisängyn verran. Tarttis kehittää aika iso huvitus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerää sellainen vähitellen edistyvä huvitus. Noi ruudut on siitä kivoja, että yhteen menee tosi vähän aikaa. Mä joudun tosin piiskaamaan itseäni sen veran, että mitään isoäidinneliöitä ei aloitella ennenkuin afrikkalaiset kukat ovat peittomuodossa. Jotenkin homma on taas ollut vuoden verran telakalla. Ja siis nimenomaan kyseessä on taas kokoamis- ja viimeistelyvaihe. Auts...

      Poista
  2. Ollous virkkaus sitkeys. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään pidin välipäivän. Josko huomenna olisi taas enemmän intoa jatkaa. ;)

      Poista