Amaryllikset ovat kukkimassa hiukan hyvissä ajoin, mutta haitanneeko tuo. Tänän vuonna sain suosikkiväriseni eli valkoisen lahjaksi ja punaisen ostin miehelle isänpäiväkukaksi. Valkoinen päätti avata jo edellispäivänä kukkansa eikä tuo punainenkaan suuremmin näytä aikailevan.Siirsin joulun lähestymisen kunniaksi Ikean klaffipöydän keittiöstä työhuoneeseen ja sen tilalle keittiöön vanhan, ruskean pikkupöytäni. Se tulee todennäköisesti jäämäänkin tuohon ja klaffipöytä saanee uuden kodin jostain. Ikkunalla lasipurkit odottavat aikaa, jolloin löydän tuohon kannettomaankin kannen ja purkit siirtyvät sivupöydälle hiutaleiden säilytyspurkeiksi.
Joulukalenteri (kirppislöytö) huutelee hyllyn päällä tuunaamista, virkattu matto on jo melkoisen hyvällä mallilla ja kasa keskenjääneitä käsitöitäkin on valmistunut. Ihan hyvin ottaen huomioon väsymyksen ja hämärän. Vain polttopuiden ostaminen tuntuu olevan haastavampaa kuin arvasimmekaan. Tietenkin, jos meillä olisi varaa maksaa haloista kullan kilohinta, moisia löytyisi helpostikin, mutta kun ei ole... No, eiköhän noita löydy, kun vain jaksaa metsästää. Harmittaa vain, että nyt kun vihdoin kaikkien ongelmien ja sairastelujen jälkeen saimme kellarin sellaiseen kuntoon, että sinne puita mahtuisi, niitä ei enää saakaan. Perrrjjjjannntai!!!!
Ompa kauniit amaryllikset!!! Pidän peukkuja, että puita löytyy.
VastaaPoista