Ihan mielettömän pimeää.. Ei jaksaisi mitään. Yöt valvon yskivän lapsen kanssa, päivät torkun puolitajuttomana. Tähti kuitenkin nousi rappusten ikkunaan lisävaloksi ja kaunistukseksi.
Ikkunalaudan "asetelma" tänään. Huom. etualan purkki ja vihdoin sen katkenneen korvaava virkkuukoukku. Pääsin siis jatkamaan maton parissa. Tuo epämääräinen kasa silppua ja paperia odottaa muuntautumista kuusenkoristeiksi. Ostin kierrätyskeskuksesta vanhoja, rähjääntyneitä (ja selkeästi ei-arvokkaita) kirjoja ja ajattelin niitä hyödyntää. Vielä odottavat jatkojalostusta. Sain jo sentään ison kasan sydämiä leikattua niistä. Ruskean paperin sisällä viettää aikaa joukko sinkkipossuja odottamassa nekin tarkempaa sijoituspaikkaansa.
Keittiössä on leivottu torttuja, saatu hiutaleet lasipurkkeihin (koska mies jostain systä päätti, että hiutalepurkkien paikka on tuossa tasolla), yhteen purkkiin tipautettu pienet valot ja ihasteltu amaryllistä, joka on suorastaan röyhähtänyt kukkimaan. Meillä asuu myös nähtävästi hiiri.. Yllättäen torttutaikinan reunat oli kuvioitu hiukan persoonallisemmalla tavalla. Hyviä, joskin muotopuolia torttuja siitäkin palasta tuli.Mutta missä on aurinko? Missä on lumi? Yleensä en kärsi mainittavasti kaamosmasennuksesta, minähän pidän syksystä. Nyt tämä tolkuton väsymys yhdistettynä tuohon loputtomaan pimeyteen alkaa olla melkoisen itkettävä yhdistelmä. Hyvä kun aamulla saan selkäni irti sängystä. Voisin vain nukkua, nukkua ja nukkua. Jos siis saisin.
Meillä on niin samanlaista. Joku on ollut sairas vähän väliä, nyt taas mies tämän viikonlopun perjantaista asti, eikä ole kunnossa vieläkään. Minäkin olen väsynyt. Yritetään nauttia kynttilänvalosta ja pipareista, tehdään vain mukavia asioita.
VastaaPoistaVoi kurjuus.. Tuota taitaa olla liikenteessä turhankin paljon. Harvinaisen ankea syksy. Mutta onneksi glögi sentään lämmittää. Paranemisia sinnekin.
VastaaPoista