Päiväretkuilua

Tuli tehtyä päiväretki etelämpään. No, oikeasti ei ihan noin etelään, Riihimäelle vain sukuloimaan. Miehellä sattui sopivasti olemaan työreissu samaan aikaan kun siskollani oli vapaapäivä. Prismasta löytyi Novitan uutta Tico tico -lankaa. Pakkohan sitä oli pari kerää napata kokeiluun, jospa tuosta saisi miehelle ja neidille sukat aikaiseksi. Noin sormituntumalla lanka on kyllä aika karheaa (kaikkiin ihanuuslankoihin verrattuna), mutta hinta oli ihan kohtuullinen ja ainakin väriä riittää.

Illemmalla piti vielä käydä pikaisesti realisointikeskuksessa (vahinkotavarakeskuksessa siis) ja sieltä oli ihan pakko napata  mukaan pari jauhepussia. No, leivinjauhettahan tuo, eestinkielinen nmi vain on aika kutkuttava. Nuo peltilootat ovat vähän saaneet siipeensä, mutta luulen, että toimivat vallan hienosti säilytysrasioina. Hinta ei ainakaan ollut paha. Muutenkin kyseisessä kaupassa oli kaikenmoista hauskaa pengottavaa minunkaltaiseni kaivelijaoravan iloksi.

Sain vihdoin aloiteltua revontulihuivia. Eka yritys meni alun jälkeen purkuun, koska minulle ei siihen hetkeen järjestynyt riittävästi rauhaa pysytellä kaaviossa mukana. No, alkuvaiheen jälkeenhän tuo on aika aivotonta kutomista ja sujui mukavasti autoillessakin (mies siis ajoi, en kudo ajaessani).

Tuo lanka tarttui mukaan taannoiselta Tallinnan-reissulta ja totesin, että se tuntuu huomattavan pehmeältä neulottuna verraten siihen, mikä tuntuma on kerällä. Ja harmaasävytys kulkee todella kauniisti. Minulla olisi samaa lankaa myös sateenkaaren sävyissä, mutta jotenkin tuntuu, että se on ehkä hiukan liikaa... Liikaa väriä, muotoa ja vaihtelua yhteen huiviin. Pitää keksiä jotain muuta, jossa kirjavuus ei hyökkää niin pahasti silmille.

Lapselle kuulemma pitää myös tehdä revontuli-huivi. Joudunkohan minä nyt tilaamaan jostain sopiva väristä liukuvärjättyä lankaa. Kyllpä harmittaa. ;)