Hellepäiviä

Muutama päivä sitten koira täytti vuosia. Vanharouva on jo 10-vuotias. Sydän reistailee, selkä on hajalla, mutta tarmoa riittää edelleen. Aiemmin marjoista ovat maistuneet karviaiset ja mustaherukat, tänä vuonna nelijalkainen rastaamme hyökkäsi myös punaherukoiden kimppuun. Omia lempimarjojani ovat olleet kirsikat, joita sain pakastettua melkein kolme litraa. Räksät loistivat jostai systä poissaolollaan ja hyvä niin.

Tämän kesän projekteista päätyseinän raappaus ja maalaus tuli myös valmiiksi. Kuvassa kolme sukupolvea levittää maalia seinään. Neiti näppärä oli nimensä veroinen maalari ja toimitti maalia mallikelpoisesti maalattavaan kohteeseen. Vain pieni tippa eksyi varpaisiin.

Tänä aamuna heräsin sihen, että jotain on unohtunut. Juu, niinhän se oli. Neljä vuotta sitten oli myös ihana hellepäivä, aurinko paistoi ja päivä oli kauniimpi kuin morsian, kun meidät vihittiin järvenrannassa. Unohdukseni ei haitannut, koska mies oli unohtanut ihan yhtä sujuvasti. Lapsi onneksi korjasi tilanteen ja antoi meille piirtämänsä kortin. Jatkamme juhlimista niin, että mies käy kaatopaikalla ja rakennustarvikkeessa ja minä hikoilen lapsen kanssa kotona.