Sävy sävyyn...

Ostin kynsilakkaa. Mietin jo ostaissani, että jotain tuttua sävyssä oli. Illalla lakkasin kynteni makuuhuoneessa ja tajusin sulautuvani kynsineni oikeinkin tyylikkäästi makuuhuoneen seiniin. Sitten pitikin kuvata kaikenlaista turkoosia, mitä löysin makuuhuoneesta. Tosca-pullon jämät perin äidiltäni. Pullo on kaunis, mutta hajuveden tuoksu on haalistunut aikojen kuluessa aika lailla kammottavaksi. Ei sitä silti poiskaan raaski kaataa.

Kukkia

Yksi kukkapostauskin on tälle kesälle saatava. joten tässä muutama keltainen pihalta. Jotenkin tänä vuonna tuo kukkiminen on tapahtunut niin vauhdilla, että en ole ehtinyt kameroineni pihalle, kun jo kukinta on ohi. Luulenko vain vai onko helle vaikuttanut muidenkin puutarhoissa?

Tuo vaaleankeltainen krassi on aivan ihana. Pitää muistaa kerätä siemenet talteen ensi vuoden kasvatusta varten.

Eritysen iloinen olen ollut pienimmän kuvan kukkimisista. Oman pihan kesäkurpitsat ovat iso ilon aihe. Satoakin on jonkin verran saatu.Parhaimmillaan kesäkurpitsa on ohuina viipaleina paistettuna voissa valkosipulin kanssa, mausteena vain suolaa, pippuria ja persiljaa tai basilikaa. Nam.

Hellepäiviä

Muutama päivä sitten koira täytti vuosia. Vanharouva on jo 10-vuotias. Sydän reistailee, selkä on hajalla, mutta tarmoa riittää edelleen. Aiemmin marjoista ovat maistuneet karviaiset ja mustaherukat, tänä vuonna nelijalkainen rastaamme hyökkäsi myös punaherukoiden kimppuun. Omia lempimarjojani ovat olleet kirsikat, joita sain pakastettua melkein kolme litraa. Räksät loistivat jostai systä poissaolollaan ja hyvä niin.

Tämän kesän projekteista päätyseinän raappaus ja maalaus tuli myös valmiiksi. Kuvassa kolme sukupolvea levittää maalia seinään. Neiti näppärä oli nimensä veroinen maalari ja toimitti maalia mallikelpoisesti maalattavaan kohteeseen. Vain pieni tippa eksyi varpaisiin.

Tänä aamuna heräsin sihen, että jotain on unohtunut. Juu, niinhän se oli. Neljä vuotta sitten oli myös ihana hellepäivä, aurinko paistoi ja päivä oli kauniimpi kuin morsian, kun meidät vihittiin järvenrannassa. Unohdukseni ei haitannut, koska mies oli unohtanut ihan yhtä sujuvasti. Lapsi onneksi korjasi tilanteen ja antoi meille piirtämänsä kortin. Jatkamme juhlimista niin, että mies käy kaatopaikalla ja rakennustarvikkeessa ja minä hikoilen lapsen kanssa kotona.

Kesä on jatkunut. Kuumana. Jatkunee edelleenkin. Pihassa kukat ovat tänä kesänä kukkineet sellaista vauhtia, että maljakkoasetelmat ovat jääneet suurelta osin rakentamatta. Ehtivät mokomat ravistua ennen kuin pääsen poimimaan. Ostin kesäkynsilakkaa, hurjaa oranssia. Lapsenkin kynnet piti lakata samanlaisiksi kuin minulla. Niitä sitten esiteltiin ylpeänä kaikille vastaantulijoille. Kuvassa neiti päätti pukeutua kunnolla aamulenkille. Siivet ja kruunu kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan keijuprinsessan varustukseen tänä kesänä. Niiden oranssien kynsien lisäksi.

Jasmike on kukkinut leikkimökin nurkalla mielipuolisella vimmalla. Onneksi se on tuoksultaan sikäli ystävällinen, että sitä pitää käydä läheltä tuoksuttelemassa. Lähellä sitä tuoksua sitten riittääkin.

Sanoivat että ukkonen viilentää sään. Hmm... Eilen ukkosti, mutta illasta oli jo ihan yhtä lämmin kuin aiemminkin. Ehkä aavistuksen verran tuskaisempaa, kun kosteus höyrystyi lämmöstä kunnon sademetsäilmaksi. Ihmeellinen kesä. Tänä iltana taas sataa ja sammakot saavat uintivettä. Välillä mietityttää, miten kellarisammakoiden käy, kun joskus saamme salaojitukset kuntoon ja niiden lampi kuivuu. Ehkä ne silloin ymmärtävät loikkia joelle kosteampiin oloihin...

Ruokakysely

Ruusuliisan blogista nappasin tämän kyselyn ajankulukseni


Miten haluat munasi?
Pehmeäksi keitettyinä, paistetutkin käyvät, samoin munakkaat ja kokkelit. Uppomunatkin.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Juon vain yrttiteetä, ihan raakana.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Tällä hetkellä vaaleat karjalanpiirakat kipparijuustolla höystettynä ja mehukeitto. Mustamaton jugurtti, hunaja ja pähkinätkin kyllä maistuvat.

Maapähkinävoi?
En ole tainnut edes ikinä maistaa.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Melkein mikä vaan uppoaa

Colaa vai Pepsiä?
Colaa, tosin mieluiten vissyä tai Pommacia, jos virvoitusjuomiin pitää langeta.

Laiskottaa, mitä teet?
Keitän makaronia herne-maissi-paprikan kanssa ja riivin salaattia seuraksi. Lapselle ja miehelle jotain lihapuolta, nakkeja tms.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Jonkun fetajuusto-oliivi -version.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Vaikka kasvislasagnea tai linssipyöryköitä.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kyllä. Ala-asteen juustokeitto oli sanoinkuvaamattoman kamalaa.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Monikin. Esim. itse leivostusta pullasta tulee mieleen mummu-vainaa, jonka pulla oli ihan ainutlaatuisen ihanaa.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Olen kasvissyöjä, joten useammastakin.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Perunamuusi ja makkarakastike.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
En kyllä muista... Salaatti ei tainnut olla ihan ykkössuosikkeja sillloin.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
Persikka ja kesäkurpitsa

Lempiroskaruokasi?
Grilliranskalaiset salaatilla ja kaikilla pöperöillä (ei raakaa sipulia)

Lempivälipalasi?
Jäätelö

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Todennäköisesti. En vain itse pidä niitä outoina.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Dieettiin ei ole ikinä ollut tarvetta.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
ks. edellinen vastaus

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Joudun vältttelemään etnisempiä ravintoloita allergioitteni takia, mutta jos tilaisin niin aika maltillisena.

Saako olla jotain juotavaa?
Vadelmavissyä, kiitos.

Punaista vai valkoista?
En juo viiniä

Lempijälkiruokasi?
Suklaakakku

Täydellinen yömyssy?
Kupillinen yrttiteetä

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Varmaan joku mummun kanssa suoritettu piparkakkujen leivonta

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Vaikea sanoa. Äiti tietenkin, koska hän ne perusteet on opettanut, mutta kasvisruokiin olen kyllä saanut vaikutteita erilaisista keittokirjoista.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Ei taida olla.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Ei oikeastaan. Tai kala- ja äyriäisruokiin en voi koskea edes kokkailutarkoituksessa.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Hyvä veitsi on aika tärkeä juttu. Samoin kunnollinen sähkövatkain. Pettymykset ja käyttämättömyys johtuvat kyllä enemmän omasta saamattomuudestani kuin huonoista välineistä.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio, josta todella pidät?
En mä tiedä onko tämä hauska tai outo, mutta kasvisvohvelit maistuvat tajuttoman hyviltä mustaherukkahyytelön kanssa.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Lasagne, salaatit, linssipihvit

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Varmaan paljonkin. Lähipiiri on toistaiseksi kuitenkin ollut kohtuullisen tyytyväinen.

Jotta siinä se. Vastailkaahan muutkin.

Sisällä

Välillä sisällä viilentymässä. Kellarin oven avaaminen toimii mainiona ilmastointilaitteena. Lahjaksi tuleva kaulaliina jaksaa taas kiinnostaa. Ihanaa viileän turkoosia soft silkiä. Jospa vihdoin julkaisen myös keittiön seinien uuden värin. Joku päivä ehkä kuvat ennen ja jälkeen. Muutos oli oikeasti aika uskomaton. Kamalasta vaalenakeltaisesta pehmoiseen sinertävään utuun.

Maalina on Uulan himmeä Into. Sekoittelin sävyn itse jauhepigmenteistä grafiitti, koboltti ja rautaoksidimusta. Sävystä tuli elävämpi kuin osasin toivoakaan. Keittiön väri vaihtuu vuorokaudenajan mukaan melkein lemmikinsinisestä hempeänharmaaseen. Kaunis se on jokaisessa valaistuksessa. Olen tyytyväinen. Hellan takunen on kontrastiksi valkoinen. Vielä tahtoisin vaihtaa tiskipöydän takusen kaakelit valkoisiksi. Ehkä jonain päivänä... Nekään eivät onneksi enää näytän harmaan rinnalta liian räikeiltä. Joskus kohtuullisen pienestä asiasta tulee pitkän ajan ilo.

Edit. Omituista. Julkaisin pari huomaamatta jäänyttä kommenttia ja kun vastasin niihin, ne katosivat. Erittäin outoa. Pahoitteluni Erika ja mimmu. Toivottavasti mokomat palautuvat joskus bittiavaruudesta...

Kesälaitumilla

Tuli pieni tauko. Ehkä tästä piristyn. Viime päivinä on ollut ihanaa. Kunnon kesä, lämmintä, vihreää. Lapsi oppi taas uimaan käsipohjaa. Oli unohtunut taito viime kesästä. Jotenkin aina ajattelen olevani enemmän syksyn lapsi, mutta täytyy myöntää, että tykkään minä kesästä. Ainakin tälläisestä kesästä, kun on kesä täysillä. Valokuvaaminen on välillä hieman vaikeaa. Häikäisee pahasti. Silti sokkonakin voi melkein onnistua. Pikkukalat eivät tarttuneet kameraan ihan niinkuin toivon, erottuvat kuitenkin.