Kirahville kaulahuivi

Tänään olisin saanut nukkua puoli seitsemään vaan kun en osannut... Piti heräillä vahtimaan, nukkuuko vauva vielä. Ihan mahdotonta. Mistä saisi järkeä uskoa, että kyllä minä kuulen, jos tuo herää? Ihan varmasti kuulen, jos joku kiekaisee suoraan korvaan... Ehkä taas vähitellen opin. Vauva nukkuu ihan huippusuloisena parhaiten tiukassa kapalossa ja nauttii selvästi siitä, että jäsenet eivät heilu. Aamusta neiti usein kaivaakin kätensä vauhdilla esiin ja aloittaa tarmokkaan heiluttelun. Ihana veuhtoja.

Veuhtomista harrastetaan nyt myös sitterissä. Äidin syli ei ole enää niin välttämätön koko aikaa. Yläkerrassa siskon vanhassa "huvipuistossakin" aika kuluu välillä hyvinkin rattoisasti. Nyyh.. Ei meillä enää ole ihan pikkupikkuvauvaa, tuollainen reipas huitojavauva on tullut tilalle. Joka päivä neiti oppii uutta. 

Mutta olipa tuskaa löytää siedettävän näköinen sitteri. Minulla oli niinkin valtavat vaatimukset kuin että sitterin olisi oltava jotakuinkin kestettävän hintainen ja mielellään musta... Eipä noita montaa ollut tarjolla. Tuon Espritin sitterin sitten lopulta päädyin tilaamaan ja näyttäisihän se toimivan. Eikä ole ihan susiruma, vaikka en minä tuota kodin kaunistukseksikaan menisi kutsumaan. No, onneksi nuo ovat vain väliaikaisia kapistuksia, kaikenmaailman riemunkirjavat lelut sitten tulevat valloittamaan asunnon paljon pidemmäksi aikaa. ;)

Niin, aasinsilta leluihin. Ostin joskus itselleni uuden ompelukoneen. Hieno on, mutta vähän puuttuu osia, että voisi oikein ommella. Oli tulla isomman neidin kanssa riita, kun tuon kannoin kirpputorilta.

Ai niin, piti sanomani, että juttelin tänään pihalla pitkään ihan tuikituntemattoman ihmisen kanssa. Oli tosi mukavaa. Jotenkin on hassua, miten yhteinen sävel jonkun ihmisen kanssa löytyy ihan hirmuisen helposti ja kohta huomaa puhuvansa kuin vanhalle tutulle. Sekin on mukavaa, että tuo ihminen asuu ihan lähellä ja kulkee tästä usein ohitse. Jospa tulisi juteltua joskus toistekin.