Minun pikkuiseni on jo 9kk ja 1vkoa nuori. Ihan hämmentävää. Menee, touhuaa, on muutaman kerran sanonut :"Äiti!" sellaisella ihanalla, pikuisella äänellä ja saanut äidin sydämen ihan ruttun ja mykkyrään onnesta. Neiti potee myös eroahdistusta, joka ilmenee öisinä mönkimisinä ihan lähelle, tiheänä tissipalvelun vaatimisena öisin ja housunpuntissa roikkumisena päivisin. Neiti on myös vakaasti sitä mieltä, että tietokoneen on pakko olla jotain hyvää syötävää ja siitä olisi syytä saada haukattua palanen. Pikkuinen tarmonpesä osaa hienosti kiivetä lelulaatikkoon ja tyhjentää sen, joten meillä on usein silakkalaatikko olohuoneen lattialla. Jotenkin tuon pienen kasvamisen seuraaminen on yhtä aikaa ihanaa ja haikeaa, tämä on minun viimeinen vauvani ja joka päivä vähemmän vauvamainen.
Isompi tyttö kasvaa myös hirmuista vauhtia. On jo iso ja itsevarma eskarilainen, selittää kavereista ja puolisoista, osaa laskea vaikka kuinka pitkälle ja askartelee tornadon tehokkuudella kaiket päivät. Myös fyysistä kasvua on tapahtunut niin paljon, että ihana, vanha päästävedettävä saa siirtyä odottamaan Silakkaisen kasvamista ja eskarilaisen huoneeseen tulee (neidin erikoistoivomuksesta) kerrossänky. Yläpedistä tulee ainakin aluksi vierassänky ja lukunurkkaus. Huonetta on jo alustavasti tyhjennelty, liian lapsellisia leluja siirretty kellariin odottamaan kirppispöytää ja sisustustarvikkeita tilailtu neidin suureksi riemuksi. Vimeistään joulukuussa on mahdollisuus päästä tositoimiin, kun mies aloittaa isäkuukauden vieton.
Eskarilainen tarvitsee myös villatakin. Sellaisen kapean, eskariin sopivan. Aloitin eilen ja kohta jatkan. Lankana Cascade Sport SW. Ihana pehmoinen lanka ja kaunis harmaa sävy. Ihan ilo neuloa. Neuloja vain on aavistuksen ruosteessa, puikkojen päiden vaihtamiseenkin meni yllättävän paljon aikaa...
On ihana tuo teidän silakkainen <3 Meillä on samat puhteet, etenkin tuo lahkeissa roikkuminen ja mustasukkaisuus on tullut uutena: isoveli ei sais kyllä tulla äidin syliin. Mä ymmärrän sun haikeuden; en ole itse vielä päättänyt, tuleeko meille lisää lapsia, jos vielä saadaan (siitäkin se on kiinni toki) ja aika tämän toisen kanssa menee niiiiiin nopeaan, vaikka joitain asioita jää paremmin muistiin, kuin esikoisen aikaan. Aika katoaa, kauheaa mutta totta!
VastaaPoistaMeillä on isompi kans tosi iso, 110cm ja rapiat tänään 4-vuotisneuvolassa. Ja sit kuitenkin se on niin pieni vielä.
Silakkainen on niin ihana :)
VastaaPoistaErika: Onneksi teillä on vielä hetki aikaa harkita ja yrittää. :) Ja juu, aika hyvä kokoinen Vilppumies teillä asustaa, mutta on nelivuotias onneksi silti aika pieni vielä.
VastaaPoistaDei: Kiitos :)
Ihania kuvia silakkaisesta:) Meilläkin yöt edelleen levottomia. Johtuu varmaan hampaistakin, mutta luulenpa että suurin syy on se, että äidistä ei haluttais olla erossa yhtään. Tutin virkaa olen saanut siis toimittaa;) No, aikansa kutakin.
VastaaPoistaMullakin tuli ihan tippa linssiin, kun tulin kaupasta ja Omppu sanoi pienellä äänellä äiti! Tollaset on just niitä hetkiä, kun yövalvomiset ei haittaa yhtään...
Semmoisia nuo ovat. Valvottavat ensin ja sitten ovat niin suloisia, että ei voi edes olla vihainen. :D
VastaaPoistaIhana Silakka. :)
VastaaPoistaKiitos Anna :) Kiva, kun kävit.
VastaaPoistaVoi miten neidit kasvaa :O) Nyt tuntuu, kun omat lapset ovat jo isompia, että vauva-aika menee ihan liian nopeasti.
VastaaPoistaMä huomeen ihmetteleväni usein, että onko Soli tosiaan ollut noin pikkuinen joskus. Salka tuntuu jotenkin pienemmältä kuin Soli koskaan... Tiedä mistä moinen johtuu. Mutta äkkiä tämä aika menee, ihan älyttömän äkkiä.
VastaaPoista