Villatakki ja aurinkoa

Minä löysin vihdoin unelmieni sinapinkeltaisen neuletakin. Se on pitkä, ohkainen ja silti lämmin ja ihan täydellisen sävyinen. Ostospaikka Lindex. Onkohan tämä nyt sellainen dagens-postaus. No, whatever. Minulla on tuossa kuvassa kuitenkin kaksi ihan "väärän" väristä vaatetta päälläni: Munakoison sävyinen imetystunika ja sinapinkeltainen neuletakki ja olo vallan kotoisa. Kummallista... Niin ja huom. Taulut ovat kiivenneet seinälle!!!!!

edit. Tuosta villatakista tulee mieleen teini-ikä, kun joskus 80-luvun alkupuolella minulla oli aika lailla saman värinen neule. Se taisi olla lepakkohihainen, lyhyt, sinä oli leveät resorit vyötäröllä ja hihansuissa ja iso, valuva savupippukaulus. Niin ja väriä kutsuttiin silloin leijonankeltaiseksi ja moni sanoi minulle, että se ei sovi väreihini ollenkaan. Mutta minä pidin paitaa itsepintaisesti, koska minä vain satuin rakatumaan juuri leijonankeltaiseen jo silloin. Oikeasti minä olen sävyiltäni lähinnä talvi, mutta syksyn sävyt ovat aina viehättäneet, vaikka ne eivät ihan välttämättä ole minulle imartelevimpia. Tosin lapseni sanoi tästä uudesta villapaidasta, että se on ihanasti sinapin värinen ja sopii minulle kamalan hyvin ja lasten suustahan ne totuudet tulevat, eikö vain?

Eilen kävin kameran kanssa kävelemässä. Tai siis kävelin synttärikakkua syömään. Kotikylässä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Yksi kauneimmista on tuo vanha viilatehdas ja sen kiinteistö. No, jouduin minä niitä aaltopeltiosia hiukan rajaamaan ulos, mutta tuo puoli on harvinaisen viehättävän näköinen. Ilmakin oli kuin morsian, hyväntuulinen sellainen. Ensimmäinen ihanan kirpeä, auringonpaisteinen syyspäivä. Aamulla tuoksui pakkanen ilmassa.