sunnuntai 12. lokakuuta 2014



Tänä viikonloppuna ehdimme pitkästä aikaa pihatöihin kunnolla. Tai en minä eilen ehtinyt, kävin kutomassa hyvässä seurassa. Mutta mies teki silloinkin. Se retuperälle jäänyt kukkapenkki sai reunukset ja muutenkin muodon. Itse istutin muutaman kukkasen ja mahdottomasti narsissin sipuleita. Toivon kovasti, että muutkin kuin narsissit ehtivät juurtua. 

Siivosimme myös vähitellen talvelle tilaa. Paljon olisi kyllä edelleenkin kerättävää, mutta ehkä nuo ehtii. Kehäkukat ja persiljat saavat vielä kasvaa. Loput chilit odottavat kasvihuoneessa kellastumistaan. Mahtanevatko ehtiä...

Jotenkin ulkona on kovin surullista. En osaa ottaa iloisia kuvia. Istun yksinäni pienessä kummitustalossani ja toivon, että olisin saanut pitää sen juttuseuran, jonka kanssa siellä kuvittelin pitäväni sadetta. 


2 kommenttia:

  1. Kaunista teillä on ja ihana tuo kasvihuone! Syksy on kauneudestaan huolimatta täynnä surua, luopumista. Kohta tippuvat värikkäät lehdet ja alkaa harmaa kausi. Voimia sinulle siihenkin, aika on surullakin, mutta sekin aikanaan helpottaa.
    Mukavaa syyslomaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina rakastanut syksyä, sen värejä, harmauttakin... EHkä jonain syksynä taas osaan niistä nauttia.

      Niin ja kiitokset ja mukavaa lomaa teillekin!

      Poista