Isänpäivää tuli vietettyä. Oikeastaan koko viikonlopun ajan. Ensin lauantaina miehen isän luona ja sitten eilen ensin kotona ja sitten minun isäni seurassa. Jotenkin vain kuvasaalis on laihanlainen, kun kameralla ei saa sisällä säällisiä kuvia millään... Mutta juhlittua tuli kuitenkin, uusi sukulainen tavattua ensimmäistä kertaa ja vanhempia muuten vaan. Minä vietin taas aikaa ulkona ahkerasti rattaita lykkien.
Käsitöitäkin on tullut valmiiksi vaikka kuinka ja paljon, mutta ne ovat kaikki sujahtaneet nin nopsaan eteenpäin, että en ole muistanut kuvata. Nihin tosin pätee sama selitys eli sisällä ei saa kuvia ja ulos ei muista lähteä könyämään töiden kanssa. Ehkä jossain vaiheessa taas. Pari vauvanpeittoa olen saanut aikaiseksi vironvilloista isoäidinneliötä soveltaen ja pari kauluria (huomattavasti pehmoisemmasta langasta), toisen isälleni ja toisen tyttärelleni. Tyttären kauluri saattaa päätyä jopa kameran muistiin. Olo on kyllä aika rauhallinen, kun vihdoinkin jaksan tehdä jotain. Ok, tunnustan, että tuota viimeistä vauvanpeittoa kokoon virkkaillessani (yllättäen viime hetkellä ja yöllä) olin kyllä saada koukun silmääni jokusen kerran, koska nukahtelin taas tyylikkäästi kesken tekemisen. Mutta valmista tuli. Ilmeisesti osaan virkata jo unissanikin.
Käsityöinnon heräämisen lisäksi (joka on oikein kiitettävästi muuten kuluttanut lankavarantoa), olen saanut kannettua taloudesta ulos ihan kiitettävät säkilliset pieniä ja muten turhia vauvanvaatteita. Sen lisäksi, että on saanut hyvä mielen siitä, että tavaraa on menyt tarpeeseen, on talouteen saatu lisätilaa jokunen kuutio. Turhuksien hävityskampanja siis jatkuu. Niin ja joulunvalmistelut alkavat vähitellen. Viime aikoina päässä ovat pyörineet lähinnä joulukalenteriasiat. Mitä ihmettä keksisin tänä vuonna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti