Kakkuja ja kerrossänky

Tuleekohan tästä sellainen vikonloppublogi vähitellen? No, viikonloppuisin on aikaa touhuta ja jopa päivittääkin blogia... Tänä aamuna koivun rungossa oli outo kääpä. Mikähän tuokin on, pitänee googletella ja tutustua. Eilen leivoin ja sisustin tytön huonetta, toisen tytön uninurkkaa ja vähän olohuonettakin. Oli mukavaa. Leipomisinto jäi päälle, joten leivoin tänäänkin, tällä kertaa muokkasin vanhasta hyvästä ohjeesta uuden version luont glut kakusta ja kutsuin kahvittelijoita lapsen huoneen avajaisiin. Iltapäivällä sitten ihastellaan lisää.

Tuollainen siitä tuli, neidin uunesta nukkumisnurkkauksesta. Kyllä se oikeastaan petattiin ihan siistiksi aamusta, mutta joku ehti jo kiipeillä ja möyriä, joten peitot ovat miten ovat ja esteettinen vaikutelma ei kerää huippupisteitä. Mutta huoneesta tuli oikeastaan aika kiva. Jo senkin vuoksi, että nyt keskilattialla on hirmuisesti tilaa touhuta ja leikkiä. Muutenkin huoneessa on tilaa, kun olemme yhteisvoimin karsineet rojumääriä kellariin odottamaan ensi kesää ja pihakirppistä. Vielä vähän voisi, mutta hyvä näinkin.

Niin ja päiväpeitot ja sydäntyyny  Ikea, pesukarhutyyny henkkamaukka, lakanat Hemtex (mutta niistä kuvaa myöhemmin), kaikki muu taisi olla entuudestaan taloudessa. Yhtä tyynyä vielä odottelemme.

Silakankin huone koko uudistuksia ja elämä myös. Siskon vanha päästävedettävä siirtyi olohuoneen nurkkaan odottamaan niitä hyytäviä talvipäiviä, jolloin pientä ei voi nukuttaa ulkona (tosin niiden odottaminen tuntuu tällä  ilmanlämmöllä hiukan absurdilta ajatukselta). Neiti saa nyt komennon siirtyä nukkumaan edes pääosaksi yötä omaan sänkyynsä. Meille ostettiin kirpparilta vanha pinnis rappujen porttimateriaaliksi ja minä sain yllättäen kuningasidean, että loppusängystähän tula mainiosti pikkuinen pinnasohva ja asiaa hetken pyöriteltyäni ajatus jalostui niin, että siitä sohvastahan tulee vallan mainio sivuvaunu minun sänkyni viereen. Eilen illalla Silakkainen sitten hämmästyi kovasti, kun iltaimetys ei päättynytkään äidin kainaloon sammahtamiseen vaan äiti laittoikin ihan omaan sänkyyn unille. Paremmin sujui kuin kuvittelin etukäteen ja neiti koisaili omassa osiossaan aamuviiteen tyytyväisenä. Ehkä tämä tästä. Jos vaikka rohkenisi toivoa, että yöunet vähitellen pitenisivät ihan koko yön mittaisiksi.

Ostin kesällä tuollaisen pikkuisen kaapin kirpparilta ja nyt se vihdoin löysi paikkansa. Siitä tuli Silakan kirjahylly. Sen päälle kiipesi robotin kaveriksi ihana, pikkuinen pöllölamppu, jonka tilasin jonkin aikaa sitten. Vielä pitäisi  napauttaa neula seinään muutamalle taululle. Hyvä mieli tuli näistäkin uudistuksista.