Hyvä ruoka, parempi mieli...

Mummu toi lukemaan oppineelle vanhanaikaisen aapisen lukemistoksi. Siitä minulle onkin luettu joka päivä pieniä pätkiä. Päivä päivältä lukeminen sujuu paremmin ja tyttö on ylpeä kuin mikä taidostan. Juoksevat asiatkin hoituvat nykyisin kirjeiden välityksellä. Minä saan sentään hoitaa vastaamisen ihan suullisesti.

Tyttö on ollut myös hyvin ylpeä siitä, että on saanut sytyttää muutaman kerran kynttilän. Ihan itse, tulitikuilla. Eskarissa olivat moista harjoitelleet ja nyt pitää sitten kotonakin. Hiukan hirvittää, mutta ehkä nuo tulitikkuleikit on kuitenkin parempi leikkiä luvallisesti ja valvotuissa oloissa kuin jossain nurkan takana salaa. Luonnoliseti tikut ovat ilman vahempien valvontaa ihan nounou-kamaa ja korkeealla. Neitimme on kyllä pääosan aikaa melkoisen järkevä ja puhetta ymmärtävä tapaus, mutta kun eihän noista lapsista ikinä voi tietää...

Eilen kävimme teatterissa. Ihana näytös, suosittelen kaikille täällä päin asuville. Teatteri on pieni harrastajateatteri, mutta ilmeisen lahjakasta joukkoa sinne on kertynyt. Harmitti ihan, kun tajusin, että olemme asuneet jo monta vuotta puolen kilometrin päässä teatterilta ja nyt vasta pääsimme näytökseen asti. No, parempi myöhään jne. mutta seuraavan kerran menen toivottavasti jo ensi kaudella nauttimaan näyttämötaiteen iloista.

Sain uudet joulutyynyt. Tai en saanut, tilasin miehen piipahtamaan Indiskassa Tampereen reissulla. Edelliset joulutyynyt kärsivät kovan kohtalon isomman neidin pahimman saksimisvimman aikana... No, nyt sain nämä kauniit, joita olin ehtinyt ihailla parinkin lehden sivuilla. Kauniit ovat oikeastikin, tosi kauniit. Niin ja lehdistä: Ostin kauppareissulla Hus & hemin ja siinä oli ihan unelmieni talo. Sisustettukin tosi herkullisesti. Matuskoja ja muita ihanuuksia, sellaista rauhallista runsautta. Ei ylitsepursuavaa tavaramäärää. Toivottavasti joskus pääsisi itse samaan...

Minä myös pahoitin ystäväni mielen enkä tiedä saanko ikinä anteeksi. Toivottavasti saan. Olen kyllä pyytänyt, mutta ikinähän ei voi tietää. Ystäviä ei ole ikinä liikaa ja tuntuu tosi kurjalta, jos pitkäaikainen yhteisyden tunne loppuu näin, suhteellisen pieneen, mutta toiselle vakavaan juttuun. Joskus ihminen päästelee suustaan älyttömyyksiä. Etenkin väsyneenä... Sitten ei voi kuin toivoa, että se toinen osapuoli olisi isompi ihminen kuin mitä itse on ollut.

Mies täytti tänään vuosia. Leivoin kuivakakun, sovelsin taas muffinssiohjetta Nigellan vähän vanhemmasta keittokirjasta. Se ohje on loistava pohja kaikenlaisille muunteluille. Tällä kertaa korvasin maidon mustaherukamehulla ja vaniljasokerin kardemummalla ja kanelilla ja omakehun uhallakin on pakko sanoa, että kakusta tuli ihan suussasulava. Iltapäivän vietin muuten vain keittiössä vääntämässä vegaanista moussakaa. Ajatus siitä on väijynyt takaraivolla jo pidempään ja nyt vihdoin oli aikaa toteuttaakin ajatus. Sekin onnistui, itse asiassa paremmin kuin kuvittelin. Kirjoitin jopa ohjeen itselleni muistiin tulevaisuuden varalle.

Kasvismoussaka

2 munakoisoa

Viipaloi munakoisot n 0,5 cm kiekoiksi, suolaa ja laita painon alle joksikin aikaa itkemään.

Tomaattisoosi:

400 g tomaattimurskaa

pari valkosipulinkynttä silputtuna

2 porkkanaa raasteena ( 2-3 dl karkeaa raastetta)

1 paprika kuutioina

n 1 dl punaisia linsseja

vettä

1 tl oreganoa

1 tl basilikaa

1 tl timjamia

n 1 tl savustettua paprikajauhetta

suolaa 

mustapippuria

rypsiöljyä

Kuullota valkosipulia, porkkanaa, yrttejä ja paprikajauhetta rypsiöljyssä, lisää paprika ja linssit ja kuullota vielä hetken aikaa. Lisää tomaattimurska ja n, 1,5 tomaattimurskapurkillista vettä. Keitä 15 minuuttia. Lisää suola ja pippuri.

Maitokastike:

400 g purkki kookosmaitoa

pikkupurkki kookoskermaa

50 g margariini

0,5 dl vehnäjauhoja

muskottia

suolaa, pippuria

kourallinen oluthiivahiutaleita 

Sulata rasva kattilassa ja lisää jauhot. Kuullottele jauhoja hetken aikaa ja ala lisätä kookosmaitoa vähitellen niin, että seos pysyy tasaisena. Lisää kookoskerma ja muskotti ja keittele koko ajan sekoitellen niin, että seos on paksuhkoa eikä jauhojen maku enää tunnu. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää kourallinen oluthiivahiutaleita.

Taputtele munakoisosiivut kuiviksi ja paista kiekot pienessä määrässä öljyä kevyesti. Kokoa vuokaan niin, että ensin pohjalle hiukan tomaattikastiketta, sitten munakoisosiivuja, tomaattikastiketta, valkokastiketta, munakoisoja jne  niin, että viimeiseksi vuoka peitetään valkokastikkeella. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia ruskeaksi.

Jotta tälläinen raportti. Jos joku on vielä hereillä tämän luettuaan, toivotan oikein mukavaa joulunalusviikkoa.