Pitii kurkistaa viime jouluisia kuvia ja hiukan oli enemmän lunta silloin... Silloin oli myös isompi vatsa tällä mammalla, tosi iso itse asiassa... Nyt se vatsa riehuu vain täällä valtoimenaan ja käy kättelemässä joulukuusta ynnä näyttää loukkantuneelta, kun neulaset pistelevät. Huomenaamulla koristellaan kuusi, muut joulukoristeet (joita tänä vuonna on hyvinkin kohtuudella) on jo levitelty tänään. Jotenkin minun suhtautumiseni jouluun on hyvin kaksijakoinen. Yhdistelmä isoa surua ja iloa. Pari vuotta sitten koin elämäni jouluyön eikä sen jälkeen joulu ole ollut niinkuin ennen. Koin sellaisen klassisen keskenmenon kovine kipuineen ja verilammikossa heräämisineen... Tasan puoli vuotta aiemmin olin menettänyt edellisen vauvani. Mutta oli noissakin kokemuksissa hyvä puolensa. Siihen asti olimme ravanneet joulut paikasta toiseen, ettei kenellekään vain tulisi paha mieli eikä kukaan tuntisi itseään laiminlyödyksi. No, tuon joulun jälkeen opin, että tärkeintä ehkä kuitenkin on hoitaa joulu niin, että itsellä on hyvä mieli ja minulla se hyvä mieli on kotonani, perheni kanssa yhdessä. Meille toki saa tulla, oikein mielelläänkin, mutta minä en enää ryhdy siihen kuusi kyläpaikkaa ja joulukirkko yhden vuorokauden aikana -ruljanssiin. Opin siis ilmeisesti tervettä itsekkyyttä.Toivottelen rauhallista ja oman mielen mukaista joulua kaikille.
perjantai 23. joulukuuta 2011
Joulua
Pitii kurkistaa viime jouluisia kuvia ja hiukan oli enemmän lunta silloin... Silloin oli myös isompi vatsa tällä mammalla, tosi iso itse asiassa... Nyt se vatsa riehuu vain täällä valtoimenaan ja käy kättelemässä joulukuusta ynnä näyttää loukkantuneelta, kun neulaset pistelevät. Huomenaamulla koristellaan kuusi, muut joulukoristeet (joita tänä vuonna on hyvinkin kohtuudella) on jo levitelty tänään. Jotenkin minun suhtautumiseni jouluun on hyvin kaksijakoinen. Yhdistelmä isoa surua ja iloa. Pari vuotta sitten koin elämäni jouluyön eikä sen jälkeen joulu ole ollut niinkuin ennen. Koin sellaisen klassisen keskenmenon kovine kipuineen ja verilammikossa heräämisineen... Tasan puoli vuotta aiemmin olin menettänyt edellisen vauvani. Mutta oli noissakin kokemuksissa hyvä puolensa. Siihen asti olimme ravanneet joulut paikasta toiseen, ettei kenellekään vain tulisi paha mieli eikä kukaan tuntisi itseään laiminlyödyksi. No, tuon joulun jälkeen opin, että tärkeintä ehkä kuitenkin on hoitaa joulu niin, että itsellä on hyvä mieli ja minulla se hyvä mieli on kotonani, perheni kanssa yhdessä. Meille toki saa tulla, oikein mielelläänkin, mutta minä en enää ryhdy siihen kuusi kyläpaikkaa ja joulukirkko yhden vuorokauden aikana -ruljanssiin. Opin siis ilmeisesti tervettä itsekkyyttä.Toivottelen rauhallista ja oman mielen mukaista joulua kaikille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pysähtyminen suruineen ja iloineen asettaa asiat oikeaan järjestykseen. Minulle tuo pysähtyminen tuli 2001 autokolarin myötä! Silloin opin saman kuin sinäkin "että tärkeintä ehkä kuitenkin on hoitaa joulu niin, että itsellä on hyvä mieli ja minulla se hyvä mieli on kotonani, perheni kanssa yhdessä."
VastaaPoistaOikein hyvää Joulua koko teidän perheelle!!!
Ihanaa joulunaikaa teille kaikille!!! Kovin se elämä on Sinua koetellut matkan varrella, mutta onneksi nyt ihanat tytöt joulun iloa tuomassa ja ihmettelemässä! Voi hyvin!
VastaaPoistaMinna: Kyllä, kaikella tuntuu olevan tarkoituksensa ja kaikesta ilmeisesti jotain oppii. Joskus kyllä toivoisi, että oppi tulisi hiukan helpomman kautta.
VastaaPoistaIhanaista joulua ja terveisiä sukulaisille. :)
Mie ite: Kiitos samoin itsellesi. Parempi tosiaan käyttää aikansa nauttimalla siitä, mitä on saanut sen sijaan, että haikailisi sitä, minkä on menettänyt...
Vasta nyt pääsin tämän päivityksen lukemaan, en ymmärrä miten se on mennyt ohi. Onneksi noista kokemuksista on tosiaan jäänyt tuo hyvänlaatuinen "itsekkyys", josko sitä nyt edes itsekkyydeksi voi kutsua, onhan se oikein huolehtia myös itsestään! Eikä perhekään jaksa aina juosta ympäri jouluna, mekin päätettiin jälleen kerran pysyä kotona.
VastaaPoistaMut hei, nyt mä klikkailin itteni noihin sun myöhempiin linkkeihin, ei hyvä, ei hyvä ollenkaan! Onneksi on nyt vuokrakämppä alla, niin pysyy sisustushalut kurissa. Tai sitten juuri ei.
Erika: Parempi myöhään. ;) Mun mielestäni on ihan kamalaa, että netti on täynnä kaikenmoisia houkutuksia ja niihin pääsee vielä ihan liian helpolla käsiksi, ihan napsuttelemalla vaan. ;) Mut voihan vuokrakämppääkin sisustaa, ei kai sitä ole missän kielletty? ;)
VastaaPoista