Joulusta selvittiin. Meillä jopa pysyivät sähköt, mutta tapaninverailulla vanhempieni luona jouduimme jonnin verran jännittämään sitä, pakkaammeko ruoat autoon ja hurautammeko meille kokkaamaan. Juuri parahiksi ruoka-aikaan sähköt sitten päättivät palta. Helpolla siis pääsimme, lähialueella oli moni pitkäänkin sähköittä.
Joululahjoja tuli tänä vuonna jaettua melkein ylenpalttisesti, mutta toisaalta olipa noita saajiakin koolla melkein ennätysmäärä. Tänä vuonna teimme jouluruokia varsin koohtuulliset annokset, mutta silti ne jäivät syömättä suurelta osin. Mitenköhän saisi paistettua 2dl jokaista latikkoa? Se riittäisi hyvin, minä en jouluruoista juuri perusta joten käytännössä ainoa joulumässääjä taloudessa on tuo talon ainoa miespuolinen asukas, joka hänkään ei mahdottomiin suorituksiin yllä.
Joulukattauksessa muuten näkyvät ihanat huutislöytöni. Kerrankin osuin kohdalle, kun joku halusi eroon Gardbergin Red lioneista. Nyt minulla on niitä kohtuullinen nippu, vielä teelusikoita saisi löytyä. Nuo tuovat mukavaa vastapainoa vihreille Teemoille, joita olen vuosien aikana keräillyt. Yleensä meillä on jouluna valkoinen pöytäliina. Tänä vuonna oli tuon pikkuhurrikaanin takia pakko luopua moisista hienosteluista. Pöytäliinan helmukset ovat neidille täysin vastustamaton asia.... Muutenkin sana kattaus oli tänä vuonna lievästi liioittelua. Joskus on pakko ottaa rennommin, ensi vuonna ehkä panostan pöydän ulkoasuun enemmän. (Ja siirrän myös italiansalaaatin johonkin fiinimpään kippoon.)
Bertel Gardberg on minulle jonkinasteinen idoli, tai ainakin oli sitä opiskeluaikana. Pääsimme kerran tutustumaan Gardbergin verstaaseen ja kuulemaan herrasmiehen ajatuksia muotoilusta ja hopeasepäntyöstä. Se oli elämys, pakko tunnustaa. Joissakin ihmisissä vain on karismaa ja Gardberg kuului ehdottomasti heihin. Noihin Red lioneihin minulla on aika henkilökohtainen suhde pidemmältä ajalta, lapsena omat haarukkani, veitseni ja lusikkani kun olivat tuota kyseistä sarjaa.
Mutta hauskinta joulunaikaan on ollut seurata eskaritytön lukutaidon kehittymistä. Neiti kirjoittaa ihan jatkuvasti ja lukee keskittyneesti kaiken eteen osuvan tekstin. Ihana seurata toisen onnea uudesta taidostaan. Pienempi neiti puolestaan seistä töröttää milloin missäkin ja harkitsee vahvasti kävelemään lähtemistä. Niin ja on pullauttamassa hampaita itkun ja hammastenkiristyksen säestyksellä.
Minä venytin eilen napanuoraa ja jätin molemmat lapset mummulaan hoitoon. Itse karkasin mieheni kera aleostoksille. Saimme me hankinnat tehtyä ja rehellisesti sanoen oli parempi jättää lapset kotiin kuin raahata mukaan Ideaparkin väntungokseen tuskastumaan. Mutta nyt on ensi talveksi taminetta neideille. Itse paiskoin tavaroita (vahingossa toki) Marimekossa, ostin pätkän kangasta ja pari kirjaa. En tuntenut tarvitsevani muuta, koska Ideaparkissa ei myydä näitä kenkiä, jotka minun vain olisi ehdottomasti saatava. Pahuksen Tyylivarkaat, jotka luovat ihmiselle tarpeita. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti