sunnuntai 25. elokuuta 2013






Viime viikko oli sen verran tiukkaa yh-elämää, että en saanut otettua kuvan kuvaa, mikä on kyllä oikeasti aikamoinen saavutus normaalilla kuvaustahdillani. Jostain syystä kohdalle ei vain osunut mitään, mitä olisin halunnut kuvata. Sitten tuli perjantai-ilta, molemmat tytöt alkoivat niiskuttaa, pienemmälle nousi kuume ja kirsikkana kakussa neitiä vielä oksetti yöllä. Ihan aavistuksen verran alkoi olotila olla blääh-luokkaa. Kummasti mieliala kuitenkin vähitellen nousi. Eilen tuli kylään tautia pelkäämättömiä vieraita ja tänään oli niin kaunis päivä, että ihan kokonaisuudessaan kohtuukauniin kesän päivistä, tämä meni kyllä kauniiden päivien listalle kärkipäähän. Eikä enää yhtään murjotuttanut.

Mies kolasi (kyllä) sivupihalle multaa nurmikon pohjaksi. Pikkuneiti auttoi valtaisalla tarmolla. Välillä piti niistää vähän nenää, mutta muuten ei tauti vauhtia hidastanut. Sitäpaitsi sivupihasta (ja etupihasta) tulee vielä oikein viehättävä, kunhan saan hankittua muutaman suunnittelemani päärynäpuun, pari pensasta ja tosiaan se ruohokin joskus kasvaa. On se ainakin huomattavasti siistimpi kuin edeltävä perunapelto, jossa kasvoi runsaasti valvattia, rönsyleinikkiä ja kaikenlaista muuta ryönäksi laskettavaa.

Mutta kaikesta kesäisestä lämmöstä huolimatta valo on jo syksyn valoa ja tuulenvire käy koleaksi. Eilen kerin vyyhdeltä lankaa, etsin sukkapuikoni ja aloitin nilkanlämmittimien kutomisen. Niille alkaa tosissaan olla tarvetta.

10 kommenttia:

  1. Kyllä se pakostakin on niin, että kesä alkaa olla takanapäin :(
    Mutta kohta on joulu ja sitten alkaa taas uuden kesän odottelu :)
    Mukavaa viikkoa sinne!
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on jo todellista optimismia. :D Hyvä niin ja mukavaa viikkoa teillekinpäin!

      Poista
  2. Hus pois taudit! Meillä on kurkkukipua valiteltu viime päivät ja tänään I:lla nousi kuume :(!

    Ja tuopa oli osuvasti sanottu, että valo on jo syksyn valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan pikaista paranemista potilaille. Kaipa nuo taudit vain kuuluvat syksyn riemuihin... :-/ Ilmankin kyllä pärjäisi.

      Poista
  3. Väliaikainen yh-elämä on tuttua täälläkin, eikä kateeksi käy niitä, joilla se on kokoaikaista. Mutta hei, sun käsityöinnostus taitaa siis kolkutella lupaavasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tuo viileys inspiroi iskemään kätensä lämpimiin materiaaleihin. ;) Ja ainakin pienempi tarvitsisi kyllä villapaidan/-takin ja molemmat tytöt sukkia... Olisi hyvä jo inspiroitua.

      Poista
  4. Koulujen alku ja nuhanenät sohvalla on varma syksyn merkki. Meillä ollaan kanssa nuhaneniä, mutta ollaan silti puuhattu pihalla. Nyt on ollut niin lämmintä ja aurinkoista. Vaihtelua sateelle :O) Vaikka just noina sadepäivinä sain kudottua syksyn ekat sukat. Hiphurraa käsityöhalu on palannut mun mieleen. Toivottavasti sinäkin löydät inspiraation.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut ihan huikean kaunista säätä viime päivinä. :) Pikaista paranemista sinnekin. Ja tosiaankin se käsityöinspiraatio saisi palata. Halua olisi, mutta jotenkin kaikki on ihan plääh siltä osin, kun yrittää tehdä jotain.

      Poista
  5. Ajattele, ensi kesänä teillä vihertää jo oikein hienosti pihalla. Upee tuo sudenkorentokuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ainakin noin teoriasa... ;) Ja kiitos, se oli tämän kesän ensimmäinen yhteistyöhaluinen sudenkorento.

      Poista