maanantai 20. tammikuuta 2014

 

Ihan hämmentävää miten aika rientää. Se, joka oli ensiksi pikkuinen pötkylä, sitten tiukkasilmäinen vauhtiveikko ja hetken päästä jo iso ja minäitte, halusi synttärilahjaksi pinkkitukkaisen paapin ja hehkui onnea, kun se paljastui paketista aamulla. Paapi tarvitse kuulemma myös vaatetta. Mahtaisikohan ompelu-umpeeni auttaa nukenvaatteiden tekeminen?

Ehdin jo isomman tytön suhteen riemuita, että pääsin barbien vaatteiden tekemisestä kuin koira veräjästä, koska neiti ei ole koskaan välittänyt barbieista erityisemmin. Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt meillä asuu varsinainen nättinukke-entusiasisti, jonka nukkekokoelmaa ilmeisesti joutuu vielä jonnin verran puvustamaan. Epäilen, että isommankaan barbie ei suostu jäämään osattomaksi...

Mikähän siinä onkin, että vaikka miten yrittäisi tuputtaa kaikkia kauniita, ihania ja suloisia puu- ja metallileluja, voiton lopulta vie kuitenkin joku Mattelin muovihirmustus? Senkin tosiasian kanssa on kai vain pakko elää. Vielä muutaman vuoden ajan.

6 kommenttia:

  1. Onnea päivänsankarille! Mulla kävi tuuri, kun pääsin noista nukenvaatejutuista. Meidän neiti ei ole niistä koskaan piitannut ja nyt pyörittää jo omaa heppalelujen loimi-riimu-pistettä, josta riittää jaettavaa kavereillekin. :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkuva neito kiittää. ;) Sinä onnekas, pääsit luikertelemaan. ;)

      Poista
  2. Paljon onnea päivänsankarille, täti sai taas kerran kauniin kuvan nähdäkseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kertoa terveisiä. :)

      Poista
  3. Juu, sen kanssa on vain elettävä. Mä olen päättänyt suhtautua asiaan niin, että etsin itsekin barbeja kirppiksiltä. Sieltä meidän kokoelma valtaosin on haalittu. Ja ne leikkivät niillä, se kai on pääasia. Onnea päivänsankarille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä toivon, että selviämme pienellä varastolla. ;) Nukkuja kiittää.

      Poista