lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hellettä ja mökkihöperyyttä

Pitihän sitä kauppareissujen ja rantaretkien lopuksi vielä hakea kotoa uikkaritkin ja päästää jälkikasvu kunnolla järveen. Vesi oli kuulemma kylmempää kuin eväsretkirannassa, mutta eipä tuo näyttänyt plutikoijien tahtia kovasti hillitsevän. Mutta oli mukavaa, kun pitkästä aikaa sai viedä lapset uimaan ja nauttia itsekin rannallaolosta ja auringon kimalluksesta aalloilla.

Kauppareissulta tarttui mukaan mm. tälläistä. Ruskoakeema on nimensä ja toivon, että tuo tulee viihtymään kukkamaan reunalla. Vastoin normaaleja taipumuksiani, ostin oikein viisi tainta. Normaalisti periaatteenani on yrittää tehdä ennätystä siinä, miten montaa lajia kasvia ihminen voi yhteen kukkamaahan tunkea ts. laittaa maahan suunnilleen taimi per lajike kutakin kasvustoa. Nyt olen muutenkin ajatellut kokeilla johonkin kukapenkkiin sellaista less is more -mentaliteettia.

Niin ja siitä mökkihöperyydestäni. Taisin mainita edellisessä postauksessani olevani maailmanluokan haaveilija. Kyllä, todistettu on. Pari päivää sitten huomasin tuon pikkumökin mainoslehdessä ja siitä pitäen olen viettänyt aikani mietiskellen, voisko tuollainen pikkumökki toimia meille kesämökintapaisena. Tänään kävimme vilkaisemassa mökkiä ihan livenäkin. Olisihan se.

Oikeasti olen miettinyt, että haluaisin kesämökin, joka olisi niin vaatimaton ja pieni, että joutuisin oikeasti miettimään, mikä on välttämätöntä ja miten pystyisi tekemään tilasta viihtyisän ja silti saamaan mukaan kaiken välttämättömän. Katsotaan.

Tähän mennessä olen mahduttanut viiteentoista neliöön jo makuutilat koko perheelle, säilytystilaa, minikeittiön ja ruokailutilan. Niin ja pienen kaminan viileiden kesäöiden varalta. Pesutiloiksi pitäisi toki kehitellä jotain tynnyrisaunan tapaista ja ulkohuussikin olisi asiaa. Olen myös tutustunut aurinkoenergian suomiin mahdollisuuksiin. Eikös se niin ollut, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Ja siis oikeasti en ole yhtään varma, olisiko tuolla haavemajallani mitään mahdollisuutta kasvattaa perustuksia ikinä itselleen. Mutta oi, olisipa tuo mukava, jos joskus moinen tulisi ihan todeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti