perjantai 25. heinäkuuta 2014

Visavuoressa




Harjoitimme vaihteeksi kotiseutumatkailua. Lapset (ja mies) eivät olleet koskaan käyneet Emil Wikströmin museossa Visavuoressa Sääksmäellä, joten sinne sitten. Isompi tyttö oli aivan lumoutunut upeista rakennuksista, huonekaluista ja koko ympäristöstä. Minä myös. Pihan kukkaistutukset olivat uskomattoman kauniita. Ja nuo rakennukset. Oi, ihania. 

Kari-paviljongin alakerrassa oli näyttely, jossa kerrottiin Wikströmin nurouuden ajoista Pariisissa. Siellä oli muidenkin sen ajan herrojen taidetta tuolta ajalta. Olipa hauska katsella ihan läheltä Gallen-Kallelan siveltimenjälkiä. Toki muidenkin. Jotta menkää ja tutustukaa. Mielellään kauniilla ilmalla.Museon ulkotilat ovat ihan yhtä tärkeät kuin sisänäyttelyt. Ja tuo huvimaja oli aivan ihana. Ikävä kyllä mieheni järkiperäisenä olentona yrittää vakuuttaa minua, että pihassamme ei moiselle olisi tilaa. Jos tekisi sellaisen ihan pienen vain?

P.S. Hetken mietin, mistä pidin eniten tuolla museossa. Tätä kuvaa katsoessa se selvisi. No väreistä tietty!

8 kommenttia:

  1. Olen käynyt tuolla hirveän kauan sitten, lapsena. Muistan kuitenkin että se oli hieno paikka. Ehkä katselin sitä silloin hiukan kuin sinun tyttösi nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti. Mä itse olin parikymppinen, kun kävin edellisen kerran. Opiskelin huonekaluentisöintiä ja tuo oli ihan unelmakohde silloin.

      Poista
  2. Enkä minä ole käynyt koskaan - vielä. Olikohan taiteilijaelämä satakunta vuotta sitten joiltain osin radikaalisti toisenaista kuin nykyään, sillä aika harvoilla on enää omia erämaa-ateljeitaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hus käymään. :) Onhan noita taiteilijoita nytkin, jotka pystyvät kustantamaan aikamoisiakin lukaaleja itselleen. Eipä noita erämaa-ateljeitakaan kovin monella ole tainnut olla ennenkään, loppujen lopuksi.

      Poista
    2. No ei kai... mutta aika monta siihen nähden on onneksi säilynyt näihin päiviin. Ja muita taiteilijakoteja myös.

      Tulevan kodin naapuritalossa on muuten taiteenkeräilijän koti, jonka omistaja testamentillaan aikoinaan säätiöi. Aika huisi sekin on, vaikka kovin eri tavalla: http://www.taidekotikirpila.fi/
      Sitä ei isommin mainosteta, enkä olisi itsekään sinne osunut, ellen olisi huomannut kylttiä ovenpielessä. Kannattaa ihmeessä käydä, jos kulmille osuu keskiviikkona tai sunnuntaina.

      Poista
    3. Ennen taisi taitelijuus ja käsityläisyys olla vielä niin lähellä toisiaan, että ne ateljeetkin tehtiin kestämään. Ja sitten kun aika usein taideala on periytyvää, jälkeläiset ymmärsivät säilyttää vanhaa. ;)

      Pitääkin kurkata tuo teidän naapurimuseo. Ainakin netin kautta. :)

      Poista
  3. Asuminen, työ, vapaa-aika, perhe, ystävät & kontaktiverkosto, kansallisuusaate... Ateljekodin arkkitehtuurilla nivottiin niitä kaikki yhteen. Tai niin sen tältä etäisyydeltä ainakin näen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä se. Mä mietin, että yhdeltä osaltan säilymiseen on vaikuttanut myös se, että aika monellahan kesämökki on ollut sellainen kuin se on ollut. Paljoa ei ole muuteltu, se on ollut mummulan jatke, jos ei ihan mummula. Joillakin mummula vain on sisällöltään vähän fiinimpi. ;)

      Poista