Ei laiteta kuvia. Kone päätti, että ei halua enää toimia ja aika takkuiselta tuntuu huoltotoimenpiteidenkin jälkeen sen elo. No, ehkä ymmärrettävää, kyseessä kuitenkin on lähemmäs kymmenen vuoden ikäinen läppäri, hyvää merkkiä tosin. Huonommat eivät olisi edes tässä kuosissa enää. Mutta ainakin koneen joutuu vetämään sileäksi, saa pitkän aikaa asennella ja kitkutella kaiken kanssa. Tällä kertaa puuttuu kuvankäsittelyohjelma. Jotta voi blääh... Nyt en jaksa etsiä levykkeitä, joten kirjoitetaan vaan.
Isänpäiväkin tuli juhlittua. Ensin aamulla lapsi lahjoi isänsä, sitten siirryimme minun isääni viihdyttämään. Isänisästäkin tuli puhetta. (Hän tosin on ollut hautuumaalla jo parikymmentä vuotta) Setäni oli löytänyt Papan sotilaspassin. Aika hiljaiseksi veti sitä lukiessa. Pappa astui asepalvelukseen vuonna -38 ja kotiutettiin -44. Sanoisin, että melkoisen pitkä armeija-aika pojalla. Ja hirmuinen tuuri, Pappa selvisi sodasta melkein naarmuitta. Äidinäitini muisteli samoja aikoja, aika erilaista oli ja eri ihmisiä sota kosketti aika monella tapaa. Joskus on ihan hyvä kuulla myös niitä erilaisia sankaritarinoita sodan ajalta. Pappani oli siis ihan tavallinen sotilas, joka meni kun käskettiin ja huusi vuosikaudet painajaisuniaan niinkuin kai useimmat sodankäyneet samanikäiset miehet. Ihan hirveää tuhlausta. Minä taidan olla raskaana, kun olen pienimmästäkin vedet silmissä.
No mä en ole raskaana ja pelkästään sun kirjotuksesta saan silmistä vesiä räpytellä. Samanlaista se taisi olla munkin papalla, mutta mun isovanhemmat ei sodasta puhuneet.
VastaaPoistaEipä niistä paljon ole puhuttu. Sivulauseista ja lipsahduksistahan suurin osa noiden isovanhempien sotakokemuksista on selvinnyt.
VastaaPoista