maanantai 22. marraskuuta 2010

Pesänrakennusta ja paljon villoja





Tutkin eilen illalla mahtaisiko minulla olla jotain neidin ohuempaan villapaitaan  sopivaa lankaa. No mahtoiko? Menen nurkan taaskse häpeämään. Ja tuossa on siis vain murto-osa tämän hamsterin lankakokelmasta. Jospa noista jotain saisi aikaiseksi... Taisi olla ihan järkiratkaisu, että en jaksanut lähteä tänä vuonna käsityömessuille. Loppuu tila talosta. Ja eilen juuri kehtasin kiukutella lapselle, että jotain on tehtävä ennenkuin talo hukkuu paperinsilppuun. Taitaa vaara olla suurempi ädin askartelutarpeiden suhteen.

Meillä tietokoneellakin on nuha. Ainakin se muistaa säännöllisin väliajoin valittaa räkäisyyttään. Ei tästä taida enää ihan kalua tulla. Uusi versio aiheesta on jo tilauksessa. No, kymmenen vuotta on erittäin hyvä kestoaika läppärille nykypäivänä. Se on pakko sanoa. Ehkä tämä jo ansaitsee päästä eläkkeelle pitkän palveluksen jälkeen. Kunhan vielä hetken sinnittelisi.

Nuhan lisäksi meillä podetaan pesänrakennusvimmaa. Lauantaina teimme täsmäiskun Tampereen Ikeaan. Aika moni muukin oli päätynyt samaan lauantainviettotapaan, mutta hengissä selvisimme kuitenkin. Hiukan kyllä mietitytti, miksi ihmisten on pakko änkeä sinne, jos hermot eivät kestä ruuhkaa. Kenellekään ei varmaan ole epäselvää, että lauantaisin kyseinen kauppa on yleensä täynnä. Se tuskin on muiden asiakkaiden syytä eli jos zeniä tungoksen kestävyyteen ei löydy, kannattaisi varmaan jäädä kotiin eikä kiukutella muille tungoksessa tuskaileville... Onneksi suurin osa ihmisistä oli ottanut lehmän hermot mukaan ja vain muutama koki tarvetta jyrätä kanssakulkijansa hyökäysvaunuilla littanaksi.

No joo, vauva sai joka tapauksessa oman ammeen ja vaatekaapin sisuksineen. (Tarkkaan katsoessa saattaa huomata, että kaapissa on jo ensimmäiset vaipat odottamassa sisällöntuottajaa.) Miehen pesänrakennusvietti oli sitten sunnuntaina huipussaan ja kaappi tuli koottua. Ihanin (tai ainkin odotettu) vietin ilmentymä iski sitten illalla, kun iso R sai sisäänsä ledisarjan. No, vielä homma on vähän vaiheessa, mutta eiköhän tuo tänä talvena jo valaise.

9 kommenttia:

  1. Tuo fleece artistin lanka on ainakin superherkkua!

    VastaaPoista
  2. Ja mä luulin tietty heti, että käsityömessuilla on käyty :) Mäkään en päässyt, taaskaan. Eipä ois ollu rahaakaan, oisivat pitäneet ne veronpalautusten aikaan..

    Onnittelut haastavan Ikea-tilanteen kestämisestä, hieno kaappi tamineille. Tarpeellinen olis meilläkin, vaan ei tilaa..

    VastaaPoista
  3. Jonna: Juu, se on niin herkkua, että mä en raaski käyttää sitä mihinkään. :D Pipo- ja kaulahuivi minulle siitä ois tulossa joskus.

    Erika: Jouduttiin meilläkin oikeastaan vähän tekemään tilaa. Tuosta lähti lapsen kirjakaappi mun siskolle hoitoon. Nyt ne kirjat ovat sit pinoina odottamassa hyllyä...

    Mut sinne käsityömessuille ois kyllä ollut kiva päästä. Sniff.

    VastaaPoista
  4. Hihii..näyttääpä tuo lankakasa tutulta määränsä suhteen ;) Ja kauniin kaapin ostitte.

    VastaaPoista
  5. No hyvä, että emme ole ainoa perhe, joka asuu pehmoisen villavuoren sisällä. :D Ja kiitos, mä ihan tykkään itsekin tuosta. Vanha kaappi olisi tietty ollut kivempi, mutta yhtä ison raijaaminen yläkertaan olisi voinut olla melkoisen tuskallinen ja selkiähajottava operaatio.

    VastaaPoista
  6. Vaikken minäkään päässyt käymään messuilla, näyttää täälläkin keriä kertyvän. ;O)

    VastaaPoista
  7. Mä epäilen vahvasti, että noi kerät lisääntyvät keskenään yön hiljaisina tunteina. Muuten niitä ei vaan voi kertyä noin paljoa...

    VastaaPoista
  8. Mulle tuo ei olisi yksinkertaisesti mahdollista. Olen niin nuuka. Ainakin tÄss suhteessa.
    En raaski ostaa lankaa ellen heti tee siitä jotakin. Sitten ostan kaiken lisÄksi usein liian vähän...

    VastaaPoista
  9. Mä olen eri päin nuuka. Mä ostan lankoja ja sitten vaalin niitä kalleimpina aarteinani. :D

    VastaaPoista