Niin se alkoi. Joulukuu. Aamulla lapsi ilahtui suunattomasti joulukalenteristaan. Minä itse haaveilin vähän enemmästä. Vaan kun ei jaksa niin ei jaksa. Sen kanssa on elettävä. Kolme päivää reissuleskenä kipeän lapsen kanssa imaisi taas mehut aika totaalisesti. Kirje sairaalan äitiyspolilta puhkaisi siten padot. Ei enää jaksanut kuin itkeä. Kyse ei siis ole nyt kuin noista sokereista, mutta minä olen istunut kyseisellä poliklinikalla elämäni aikana ihan riittävästi. En vain halua mennä. Onko pakko, jos ei halua? Todennäköisesti kyllä. Alkaa vain olla takki totaalisen tyhjä, joskin mahan etupuoli sitten on sitäkin täydempi. Miksi mikään ei ikinä voisi olla yksinkertaista? Vauvakin viihtyy ihan turhan hyvin istuma-asennossa. Jotta vali-vali vaan ja sokereita kyttäämään taas viikoksi. Kuka jaksaisi tehdä meille edes pikkuisen joulua?
Voi kurjuus, emppaan sua kovasti! Kyllä se vaan on semmonen riesa se sokerijuttu, edellisessä raskaudessa sain sen kokea pitkän kaavan mukaan. En tosiaan tiiä, miten oisin tällä kertaa jaksanut.
VastaaPoistaMutta hei, jos lapsi diggaili joulukalenteriaan, sehän on sitten voitettu juttu! Joulukuu vasta alkoi, kyllä se joulu tulee vaikkei ihan nyt jaksais tehdäkään. Nimim. Join the club, taas
Kiitos. Kai se on vaan yritettävä olla menettämättä hermojaan... Mutta hyvä juttu, jos sun sokerit ovat pysyneet aisoissa tälä kertaa. Lapselle oli kyllä varmaan paras juttu joulukuun alkamisessa iskän paluu työreissulta. :)
VastaaPoistaTsemppiä! Edellisistä postauksista käsitin, että sinulla on raskausajan diabetes. Itse olen sairastanut ykköstyypin diabetesta 24 vuotta ja vauvahaaveet ovat kovat. Vauvakuumetta rajoittaa ainoastaan se, että mietin usein, jaksanko sitä stressiä jatkuvasta verensokerin seuraamisesta. Kun ei välillä nuo sokerit kestä kuosissa, vaikka päällään seisoisi! Nyt mittaan sokerin noin 4-6 kertaa päivässä, raskausaikana mittaaminen vähintäänkin tuplaantuu...
VastaaPoistaSitäkin olen joskus miettinyt, että on nuo raskausdiabeteksen sokerirajat niin tiukat, että tuntuu kuin jokaisesta raskaana olevasta oltaisiin tekemässä diabeetikko väkisin... Raskaana olevat ykköstyypin diabeetikot eivät ikinä pääse noihin rajoihin ja välillä sokerit voivat heitellä rajustikin, mutta silti heille syntyy täysin terveitä lapsia! Luulen, että sinunkin lapsi ihan tyytyväisenä siellä masussa köllöttää ilman huolen häivää...
Ja ajattele, raskauden jälkeen sä saat heittää verensokerimittarilla vesilintua tai vaikka tanssia sen mittarin päällä ripaskaa! Mulla sen sijaan mittaukset jatkuu... Eikä loppua näy! Heh.
Eli tsemppiä kovasti! Tsemppiä tsemppiä!
Ansku
Kiitos Ansku kovasti tsempeistä. :)
VastaaPoistaJa juu, kyllä mä ihan oikeasti tajuan sen, että tämä on vain tilapäistä eikä pitäisi valittaa. Mulla vaan meni tuo raskauden eka puoliväli hirmuisen pahoinvoinnin kourissa ja sitten kun vihdoin pystyisin syömään ja nauttimaankin ruoasta, en enää saakaan syödä... Plus sitten edellisestä lapsestani imetysdieettasin useamman vuoden eli dieettiä on todennäköisesti taas luvassa. Jotenkin välillä tuntuu tää putki vähän turhan rankalta. Kun ei oikein loppua näy.
Ja sekin tuntuu vähän hassulta, että minullakin nuo ylitykset ovat oikeasti olleet tosi minimaalisia ja esim aamuisin osuvat kummasti niihin aamuihin, kun olen joutunut valvomaan lapsen kanssa. Eli väsymys nostaa mulla sokereita. Mutta ilmeisesti maalasijärjen käyttö ei vain ole sallittua, toi diagnoosi napsahtaa pienimmästäkin. Ja mulla kuitenkin sokerit pysyvät muuten hyvinkin aisoissa ihan ruokavaliolla. Toivottavasti se menee jakeluun sairaalassakin.
Mutta tsemppiä itsellesi mittailuun ja toivottavasti se vauvahaavekin toteutuu kohdallasi diabeteksestä huolimatta. Mutta aika hurjalta kuulostaisi mitata sokeria 12 krt/vrk. Nyt jo tuosta neljästä kerrasta minulla ovat sormenpäät ihan jauhelihana...
Mä palaan vielä tähän aiheeseen: Mulla oli sillon Vilpusta paastoarvossa se häikkä. sitten sanottiin, että pitäis maitotuotteita käyttää mut ei sit kuitenkaan, koska maitosokeri nosti arvoja. Elettiin putkiremontin keskellä ja edes helppoa viili-välipalaa ei ois saanu syödä :( en oo karkin mussuttaja, mutta eivät tuntuneet uskovan mua, aikuista ihmistä ja se otti päähän.
VastaaPoistaMittauksiin jouduin alunperin siksi, että vaa´attomana en tiennyt tarkkaa lähtöpainoani eka kertaa neuvolassa, ja arvioin sen tiettykin pari kiloa alakanttiin, joten katsottiin punnituksen jälkeen, että olen lihonut alkuraskaudessa liikaa (mikä ei ollut mahdollista). Siitä alkoi se rumba. Rasituksessa oli sitä paitsi silloin vain 8 tunnin syömättömyys ja juomattomuus, nyt on 12 tuntia. Lisäksi tällä kertaa sai juoda illalla vähän ja aamullakin lasin vettä.
Mittasin sokereita anopin mittarilla (hänellä siis diabetes) ja turhauduin kerran, kun mittasin kolmesta sormesta kerralla kolme eri lukemaa. Siihe loppui mun mittailut. Otti siis melkosesti päähän.
Vilppu syntyi viikon yli lasketun ajan 3580g painoisena. Jälkitarkastuksessa 6 viikkoa myöhemmin taisin painaa kilon vähemmän, kuin raskauden alussa. Siitä ei th sanonut mitään. Että tosiaan, jos arvot heittää niin vähän, ja oma olo on hyvä muuten, niin se oma järki on se mihin kannattaa pääasiassa luottaa!
Anteeksi sepustus, tää saa mun karvat pystyyn vieläkin tämä aihe!
Anna tulla vaan, jos helpottaa. :) Tuohan tässä onkin, koska mulla tuntuvat sokerit pysyvän erinomaisissa arvoissa ihan sillä, että vähensin hiilareita ruokavaliosta reippaasti... Oma th kyllä uskoo, mutta kun sen on PAKKO laittaa lähete eteenpäin varmuden vuoksi. Että saapi nähdä miten tuolla TAYSissa sitten suhtaudutaan omatoimiseen ruokavaliohoitoon.
VastaaPoistaMulla on myös toi painonousu vähän isompaa papereissa kuin todellisuudessa. Toi neuvolan vaaka kun ei ole ihan synkassa kotivaa'an kanssa... Ja ultran mukaan täälläkään ei kasva mitään pikkujättiläistä. Mutta kun ottaa huomioon mun ja miehen koon, ihan tirriäisen tekeminen olisi aika iso ihme. Tuo neitikin kun oli hyvin pitkä joskin hoikka syntyessään vähän etuajassa...
Raskaana kaikki tuollainen ylimääräinen on niin, no, ylimääräistä ja inhottavaa. Siitä olisi niin kiva vaan nauttia.
VastaaPoistaMinulla on tullut kaikissa raskauksissa painoa 25-30kg ja olen kahden viimeisimmän kanssa joutunut sokerirasitukseenkin, kun edelliset muksut ovat syntyessään olleet niin isoja (3960g, 4700g, 4450g ja 4090g). Sokereissa ei ole mitään.
Minä puolestaan juoksin kaiken maailman tohtoreilla alhaisen hb:n takia. Terveydenhoitajan jouduin vaihtamaan, kun ensimmäinen puhui niin rumasti (ajatuskin nostaa karvat pystyyn). Hb:t alkoi onneksi nousta, sitten kun rv 30 lähestyi niin kuin pitääkin, mutta koko raskauden ja jälkitarkastukseen saakka söin sisätautilääkärin määräämällä tavalla rautaa. Sanoi, että kuurina pari kertaa vuodesa pitäisi ottaa rautaa.
Nyt mittautin eilen neuvolassa hb:n, meinasin lentää pyrstölleni, kun näin luvun. 145! Mulla ei ole ikinä ollut tuollaiset arvot! 120 on ollut huippu.
Olen tehnyt pientä elämäntaparemonttia ihan ilman minkään tohtorin tai terapeutin apua ja uskon, että se on hyödyttänyt.
Toivottavasti sullekin sattuu siellä TAYSsissä sellainen tyyppi, joka hoksaa, että terve ihminen kyllä tuntee itse itsensä sen verran hyvin, että pystyy hoitamaan jotain pikkujuttuja itsekin. Maalaisjärki olisi tässäkin asiassa paikallaan.
Lämpimiä ajatuksia teille sinne! Jos olisin lähempänä niin tarjoutuisin kaveriksi laittamaan joulua. Onneksi tässä ei ole mikään kiire, vielä ehtii. Ja jos ei jaksa niin sekään ei haittaa. Joulussa on tärkeintä kuitenkin se joulumieli.
<3
Minäkin kävin ainakin halaamassa, vaikka en osaa keskusteluun sokeriarvoista osallistuakaan. Olet tärkeä ja toivoisin kovasti, että sinua ei ainakaan turhilla murheilla stressattaisi, kun sairaan lapsen kanssa jaksamisessakin olisi ihan tarpeeksi.
VastaaPoistaJonna: Kiitos. Juu, sehän siinä on, kun tästä raskaudesta ei oikeasti ole saanut nauttia yhtään. Aina on joku pielessä tai lääkäri päästelee suustaan mitä sattuu jne jne. Se joulumielikin alkaa olla aika pahasti hukassa.
VastaaPoistaMä olen itse saanut sentään rauta-arvot pysymään kohtuullisina linssien ja pähkinöiden avustuksella. Niin ja sillä, että käytän maitotuotteita hyvin vähän. Noi rautavalmisteet eivät vaan sovi. Ja ihmetys on olut suuri, koska olen kuitenkin kasvissyöjä... MAltan tuskin odottaa miten tuolla TAYSissa suhteudutaan mun ruokavaliooni, joka ei kyllä ole se virallisterveellinen, mutta tuntuisi toimivan kohtuuhyvin sokerien suhteen.
Annika: Kiitokset halauksesta. Siitäkin tulee hyvä mieli. :)
Voi kurja, tiedän niin hyvin miten ahdistavaksi osaavat tehdä tuon sokeriasian. Minä olen välttänyt kaikissa raskauksissa rasitukset, mutta viimeisen neidin kohdalla yksi ultraava lääkäri löysi vauvan vatsan peitteistä liikaa rasvaa -> r-diabetes hänen mielestään heti ja dieettiä sitten viimeiset pari viikkoa, ei tosin mittailla tarvinnut. Seuraava ultraaja kontrollissa oli taas aivan varma ettei huolen häivää... Ja neiti oli karvan alle 4kg ja malliltaan pyöreävatsainen, ei mitään viitettäkään sokereihin.
VastaaPoistaUskon, että se vähähiilarinen ruokavalio toimii ihan loistavasti, tsemppiä vaan kovasti!
Tuntuu olevan ilmeisen muodikas ahdistelunaihe tuo raskausdiabetes nykyään, jos sinullakin noin myöhäisessä vaiheessa moinen "havaittiin".
VastaaPoistaJa kiitos, hassua kyllä näistäkin viesteistä on mieliala jo vähän noussut. Huvittaa vain, että joka paikassa toitotetaan, miten raskausaikana pitäisi kyetä ottamaan rennosti ja miten äidin stressi on pahasta sikiölle. Silti välillä tulee sellainen olo, että pienimmästäkin poikkeamasta tehdään kamala härkänen ja kunnon ahdistus aikaiseksi (mutta niitä todellisia ongelmia ei sit kyllä huomata)... Ja siis en tarkoita, etteikö pitäisi seurata ja tarkkailla, mutta jotenkin tietty annos suhteellisuudentajuakin ois ihan kiva asia.