Viime yönä riemukseni iski migreeni, joka kaihersi oikean silmäni takana niin, että ajattelin sen kohta irtoavan. Katsoin elokuvaa vasemmalla silmällä ja toivoin, että lääkkeet alkaisivat purra. Onneksi alkoivat lopulta. Tämä päivä meni toipuessa, toinen silmä valutti edelleen vettä ja olo oli aika tukkoinen. Jotenkin migreeni on kuitenkin siitä kiitollinen vaiva, että pienetkin välit kohtauksissa saavat ainakin minut unohtamaan, mitä ne kovemmat kohtaukset ovat. Täsmennyksenä kerron, että yleensä minulla ei ole kovin voimallisia migreenejä, lähinnä sekoilen sanojen kanssa enkä osaa kirjoittaa, tälläiset säryt ovat suhteellisen harvinaisia.
Meillä avattiin hiihtokausi eilen. Isompi tyttö kiertää naapurin isän ystävällisesti ajamaa reittiä valtaisalla tarmolla ja pienempikin sai tänään ensimmäistä kertaa sukset jalkaansa. Hyvinhän se sujui. Sauvojenkin käyttötarkoitus oli hallussa heti, kun ne käteen lyötiin. Niin ja ne oiken mittaisetkin sauvat löytyivät myöhemmin päivällä kellarista, ei neiti ihan noin pitkillä apuvälineillä joudu vauhtia lykkimään. Tällä hetkellä nuorempi hiihtokuningatar potee tahtoikää eikä halua nukkua, ei etenkään omassa sängyssään. Äidin syli olisi kuulemma just sopiva nukkumispaikka. Jostain syystä en ole ihan mahdottoman suosiollinen tuolle ajatukselle. Ehkä tahtoikä jossain vaiheessa joustaa sen verran, että oma sänky alkaa vaihteeksi kelvata. Se kun suurimman osan neidin elinikää on kuitenkin ollut se paikka, jossa neito on mieluiten nukkunut.
Minulla on muuten 50 lukijaa täynnä paneelissa. Tervetuloa uudet lukijat. :) Pitäisköhän tasakymmeniä jotenkin juhlistaa...?
Onnittelut viiskymppisestä, juhlallisuuksia odotellessa :)
VastaaPoistaKiitoskiitos, jotain pitää keksiä. :)
PoistaHieno lukema ja mainio hiihtäjä, täällä on kans hiihdetty ekoja kertoja tälle talvea.
VastaaPoistaKyllä. Meillä isompi hiihtokuningatar on parissa päivässä kerännyt jo kunnioitettavan määrän kilometrejä naapurintytön kanssa ladulla. :)
Poista