Mummomaista

Mietin taas tänään, että vanhenemisessa on joitakin jänniä puolia. Ainakin omalta osaltani olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä vähäisemmäksi käy yleinen miellyttämisen tarve ja se on oikeastaan aika vapauttavaa. En toki toivo tulevani miksikään häijyksi, mitä tahansa muiden tunteista piittamatta paukuttelevaksi riivinraudaksi, mutta siitä olen oikeastaan iloinen, että uskallus sanoa, kun on sanottavaa tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Eipä silti, en minä mikään shrinking violet ole koskaan tuossa suhteessa ollut. Nuorempana vain olin pikkuisen arempi ja ujompi perusluonteeltani ja kyllä, miellyttämisen tarve oli suurempi.

Eniten tarve miellyttää vain itseään taitaa kuitenkin tulla esiin ulkomuodossa. Välillä tuntuu ihan uskomattomalta, että jossain elämänvaiheessa ei ihan oikeasti voinut kuvitellakaan menevänsä asunnosta ulos ilman perusteellista paklausta ja hiusten huolellista muotoilua. Nykyisin ei enää osaa kuvitella meikkaavansa jotenkin säännöllisesti ja hiusten muotoilukin on lähinnä nopea sitaisu ponihännälle. Tosiasia lienee kuitenkin, että tällä hetkellä se paklaaminen ja muu restaurointi olisi varmaan tarpeellisempaa kuin silloin kuin sitä harrasti. Vaan kun se ei tunnu siltä. Kaikenmaailman värillisten pumadoiden läästiminen naamaan tuntuu ihan käsittämättömältä ja erinomaisen turhalta touhulta. Tosin kyllä minä ihoani oikeasti hoidan. Paljon kalliimmilla aineilla vielä kuin silloin nuorempana. Satunnaiset vastaantulijat tuskin uskoisivat, jos kertoisin minkä verran Dr Hauschka nettoaa minun ansiostani vuoden aikana... 

Niin ja mistä tämä kaikki tuli mieleen. No siitä, että huomasin aika lailla silmääni räpäyttämättä marssivani tänään lehtipuhaltimella hiekoitushiekkaa pöllytävien miesten luo ja kysyväni, että mitä taivaan tähden he oikein kuvittelivat tekevänsä. Eikä yhtään tullut tarve olla kiva, normikohtelias toki. Eikä ole tullut siihen kivaksi ryhtymiseen tarvetta edes Facebookissa, josss asiasta paikkakuntani palstalla avauduin. Tokihan siellä löytyi heti niitä, joiden mielestä on ihan törkeää puuttua tuollaisiin pikkujuttuihin (vertauksena heti koirankakkakeskustelut) ja häiritä toisten työntekoa, vaan kun tuo ei ole pikkujuttu, ei etenkään astmaatikoille ja muille keuhkojen toiminnan häiriöistä kärsiville. Jos koko keskusta on paksun, mustan, hienojakoisen pölyn vallassa, on kyllä ihme, jos kenellekään muulle ei ole tullut mieleen puuttua asiaan. Kuntalaisaloitteen tekeminenkään ei liene kovin monimutkainen homma. Jospa sitten kinteistöhuollotkin keksisivät jonkun muun ja hiukan vähemmän pölyä nostattavan (ja oikeasti tehokkaan) tavan poistaa hiekoitushiekkoja. Jostain syystä minulle tuli heti mieleen muutamakin tapa, mutta minähän en tietenkään asiasta mitään tiedä, tälläinen menopaussia lähentelevä kukkahattutäti kun olen.

Minun idolini on muuten eräs kotikaupunkini mummuikäinen naisihminen, joka aikanaan asetti takamuksensa keskiaikaisen kirkkomaan kiviaidalle ja ilmoitti suunnilleeni, että katua levennetään sen kiviaidan kohdalle vain hänen kuolleen rumiinsa yli. Ei levennetty.