Kirahville kaulahuivi

Tiedättekös sen tunteen, kun iskee taantumus? Kun ihan varoittamatta huomaa olevansa se pikkuisen epävarma murrosikäinen, joka punastelee opettajan kehuille? Juu, näin kävi. Tänään entinen opettajani kehui Facebookissa mielipidettäni viisaaksi ja hups, että sitten mentiin. Ihan suoraan lukioluokalle, sinne takapulpettiin istumaan röhnöttämään.Yhtä aikaa hyvä mieli ja hiukanko noloa eikä aavistustakaan mitä pitäisi sanoa. Niin se käy, aikakone on siis kaikesta huolimatta keksitty.

Minulla on myös kirjallisuuskriisi. Ei maistu yhtään mikään ahdistava, painostava ja pahuudesta kertova. Toisaalta olen melkoisen nirso lukija, chick litit jäävät useimmiten lukematta, koska ei vain jaksa kiinnostaa. Pitäisi siis löytää hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen, perusasenteeltaan elämänmyönteinen ja iloinen kirja, jossa pääosan aikaa kaikilla on kivaa. Uutisissa on tainnut riittää niitä ikäviä asioita enemmän kuin riittävästi muutaman päivän sisään. En kaipaa pahuutta viihdekäytössä tällä hetkellä pätkääkään. Jotta etsimään, vinkatakin saa.