Tälläistä tänään. Rintamamiestalo-kirja on vallan viehättävä ja tiukka tietopaketti niin minun kuin nuoremmankin lukijan mielestä. Sain sen eilen postista ja olen viettäny tiiviisti aikaa sen seurassa. Suosittelen.
Iso tyttö sai "pääsiäismunasta" tuollaisen kanavatyön ja halusi aloittaa sen tekemisen. Hyvinhän ompeleminen sujuikin jo, äidin purkamisapua ei ole tarvittu kuin satunnaisesti. (Tosin kuten kuvasta näkyy, äidin oli pysyttävä lähietäisyydellä varmistamassa työn sujumista.) Varjopuolena tuossa on, että nyt minulle iski tarve verestää lapsuuden kanavatyöompelusmuistoja ja olen yrittänyt löytää jonkun työn, joka ei olisi ihan tappavan korni ja kammottava. Oikeastaan mielessä on pari ihan omaa mallia, mutta taidan aloitella ihan valmismallilla. Calimerolta löysin jokusen mallin, jonka voisin harkita jopa toteuttavani. Tai itse asiassa tilasin jo toisesta paikasta yhden työn, mutta sieltä ei ole tullut edes laskua, joten enpä pidättele hengitystäni. Pitäköön tunkkinsa.
Niin ja siis kanavatyön pitä ehdottomasti olla sellainen aika monimutkainen ja monivärinen. Vähän yltäkyllänen ja ylitsevuotava. Ei sellaisen parilla värillä tehtävän, geometrisen kanavatyön tekemisessä olisi mitään pointtia. (Ei edes sitä petit pointia hah-hah-haa. Juu, huono oli.) Jotta sukellanpa Calimeron sivuille tekemään ratkaisevaa päätöstä.
Näppärästi näyttää tytteliltä omeplus sujuvan:)
VastaaPoistaJuttuasi lukiessani muistin vintillämme olevan laatikon. Siinä on tekemiäni kanavatöitä, jostain vuosikymmenten takaa. En ole niitä hävittänyt, en ole raaskinut, ja nyt niitä voisi taas muodikkaasti laittaa vaikka kehyksiin ja seinille tai tyynyiksi tai... taivas vain yksin tietää laatikkoni sijainnin...
Juu,näppärästi se sujuu. Ihanaa, että löytyi joku käsityöjuttu, jota voimme tehdä yhdessä. :)
VastaaPoistaKanavatyöt ovat kylä kivoja tehtäviä, mutta niissä on just tuo ongelma, että loppusijoittaminen on hiukan ongelmallista. ;) Katselin kyllä, että huutiksessa oli myynnissä jotain pussukoita, joissa oli moisia käytetty.