Ei liene kenelläkään suuria vaikeuksia arvata, minkä elokuvan kävin katsomassa, kun mummu otti lapset luokseen ja lupasi, että saamme tehdä ihan mitä lystäämme. Joten kävimme syömässä ja menimme elokuviin. Jotenkin tuo Hobitti 1 oli jo aikanaan hiukan pettymyksenpuoleinen kokemus. Tai oli ja ei ollut. Sama vika oli sitten kakkososassa. Suurin vika tosin taitaa olla katsojassa, minulle kun Hobitti on sellainen pieni, soma kertomus, jossa kääpiöt lähtevät hobitin ja Gandalfin kanssa varastamaan kiveä lohikäärmeeltä ja hiukan ahdistaa tuo örkkejä ja pimeyden merkkejä vilisevä elokuvakäsikirjoitus.
Minä en koe olevani mikään erityinen Tolkien-puristi. Oikeasti en ole hran tuotantoon niin syvällisesti tutustunut, että edes voisin olla. Mutta silti se taika, minkä Jackson löysi Sormusten herra -elokuviin vain loistaa poissaolollaan Hobitti-filmatisoinneissa.
En tosin voi väittää, etteikö elokuvassa olisi hyvä puolia. Kyllä tuo kakkonen kulki suurimman osan aikaa aika vauhdikkaasti. Puhkui ja rytisi, välillä turhankin voimallisesti. Mutta lohikäärme oli hieno ja hurja. Hyvin uskottava vuosituhantinen olento. Puhuikin ihanan syvällä äänellä jumalaista englantia. Ja haltioihin voi aina luottaa, jostain syystä nuo olennot vain vetoavat minuun ihan mahdottomasti vähän ilkeinä ja itsekeskeisinäkin versioina.
Mutta jotenkin minun käsitykseni Hobitista on aika paljon pienempi ja herttaisempi tarina. Vähemmän mahtipontisuutta, enemmän satua ja matkantekoa... Aion minä silti kolmosenkin mennä katsomaan, kun se aikanaan valmistuu. Toivottavasti kolmedee-lasit vain ovat siihen mennessä kehittyneet hiukan paremmin silmälasipäisen päähän istuviksi. Nenäni päällä on aika arka painauma moisten jäljiltä. Mutta sen kesti elokuvan muutaman kohtauksen takia, joissa 3d oikeasti toimi. En siis nauttinut sanottavasti kohti lentelevistä örkkien päistä, mutta lähelle tulevat pörriäiset olivat aika ihania. Niin ja olihan elokuvassa mukana Gunvald... eikun Mikael Persbrandt ja mikään elokuva, jossa on Gunvald, ei voi olla läpeensä huono. ;)
Ehkä minun kuitenkin pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja yrittää asennoitua kolmososaan ihan vain fantasiatoimintaelokuvana ja toivoa, että siinä olisi paljon haltioita ihailtavina. Sielukkuudesta viis.
Aivan samaa mieltä olen Hobitti-elokuvista! Ensimmäisessä pidin kyllä kovasti siitä kääpiöiden laulusta, mutta tämä kakkonen oli tosiaan enempi fantasia-actionia. Hobitti-kirjahan on sellainen kevyehkö ja kiva kirja, joka meidän 7-vuotiaskin on kuullut jo monta kertaa. Elokuva taas li varsin jännittävä 11-vuotiaallekin (joka on lukenut kirja itsekin pari kertaa). TSH sen sijaan on minusta selkeästi aikuisempaan makuun. Elokuvat kuitenkn ihan samaa tasoa. TSH oli kyllä elämyksenä ihan mieletön - nyt odottelen että kuopuskin kasvaa siihen ikään että voidaan ne yhdessä katsoa. :-) (esikoisen pian 15v mielestä TSH on tylsä :( ja miehenkin...) - LeenaK P.S. persbrabdt - en kestä tuollaisia nimiä :-D
VastaaPoistaMäkin pidin siitä kääpiöiden laulukohtauksesta ykkösessä. :) Ja odotan, että isompi tyttö kasaa riittävän suureksi katsomaan (ja lukemaan) TSH:n. Luulen, että hän kyllä tulee nauttimaan sekä kirjasta että elokuvista. Neiti on varsin innostunut fantasiasta. Ja juu, Gunvaldin oikea nimi on hiukan hihityttävä. ;)
Poista