Minulla on tavoitteena kasvattaa metsä. Ainakin sellainen pieni. Avokado on jo hyvässä mitassa ja sitruunaeukalyptuskin on kasvanut lupaavasti. Aika hentoinen se tosin on, pitäisi ehkä laittaa tukikepit avittamaan kasvua. Esim grillivartaat olisivat varmaan aika mainiot tai sitten cocktailtikut. Oliivipuu siirtyi pihalle, mutta se taitaa kyllä jäädäkin sinne. Kilpikirvat eivät suostu jättämään sitä rauhaan ja muutenkin ulkonäkö on rähjäisenpuoleinen. Saa olla saattohoidossa tämän kesän ja sitten se taitaa olla adieu, jos ei ihmeitä tapahdu.
Alempana kuvassa piilee toivottavasti tuleva apinanleipäpuu alias baobab. Liottelin sen siementä hartaudella aika monta päivää, mutta ei se kyllä koskaan turvonnut niinkuin sen kai pitäisi. Joten koska minulla ei ole norsua, jonka vatsaan voisin siemenen työntää ja varmistaa sillä käsittelyllä itävyyttä, työnsin sen vain lopulta multaan ja toivoin parasta. Aika pitkään saatan saada toivoakin, itämisaika kun on helposti vuoden luokkaa. Mietin vähän, että pitäisikö liotella (ja vaikka vähän hioakin) vielä toinenkin siemen ihan varmuuden vuoksi, jos tuossa vaikka on jotain vikaa itävyydessä. Onhan tuo hiukan noloa odotella vuosikaudet, että se vietävän siemen itäisi ja pettyä kuitenkin. Ei sellainen olisi laitaa.
Seuraavaksi voisin syöttää jollekulle mangon (itse olen sille allerginen) ja laittaa sen vaihteeksi itämään. Todenpuhuen noista mistään ei tule erityisen näyttäviä puita sisäkasvatuksessa, mutta jostain syystä se, kun siemen halkeaa ja siitä lähtee kasvamaan puu, on niitä elämän ihmeitä, joita en vain voi vastustaa. Ihan käsittämätöntä. Muutaman millin kokoinen siemen pitää sisällään ison puun!
Saatan myös joutua käymään vaihteeksi Exotic Gardenin sivuilla haikailemassa omituisten kasvien siemeniä.
Tänään saapui toinen annos Enid Blytonia. Jos joku valittaa tekemisen puutetta, se ei ainakaan lukemisen puutteesta johdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti