tiistai 1. heinäkuuta 2014

Penkkiurheilua


Uskomatonta, mutta totta: Tänään ei satanut!!! Kylmä tosin oli, mutta sentään kuivaa... Joten otinpa ilon irti pihatöiden merkeissä. Päivällä istuttelin viikonlopun ostoksia isoon penkkiin ja siirsin yhden ahdistuneen ja kukkimattoman pionin ja illalla kävimme kasvimaalla kitkemässä ja toteamassa, että herneet tosiaankin olivat menneet parempiin suihin, mutta että sipuli kasvaa ja perunastakin saatame jotain satoa saada. Hyttysetkin saivat vähän iltapalaa...

Kotiin tultuamme jatkoimme vielä pihalla. Olen jo pidempään miettinyt tuota alppiruusun kulmaa. Sen eteen olisi joka tapauksessa muodostunut polku, koska luonnollinen käveyreitti takapihalle päin menee juuri siitä. Noita vanhoja betonilaattoja oli juuri passeli määrä jäljellä, jotan armaani kaivoi niille kolot, minä kaivoin kaaren sisäpuolelta ruohot ja vähän saveakin pois ja lisäsin mullan ja tiarellat. Syksyllä tuohon taitaa upota vielä jokunen pikkuinen sipulikukan sipuli. Joku enemmän loppukesästä kukkiva pikkukukka olisi myös kaunis, mutta mikähän sellainen sitten olisi? Pitää tutkia.

Niin, se isompi penkki on nyt melko lailla valmis. Yksi kohta keskellä on vielä paljas enkä osaa päättää tuleeko siihen astinkivi vai joku kasvi. Syksyllä hautailen sitten sipulikasveja koloihin. Reunuskasveista on hiukan pulaa. Nyt tuossa on mm. hopeatäpläpeippiä, pihakäenkaalia, peittokurjenpolvea ja kylvettynä siperianunikkoa. Peittokasvien väleihin levitin keltavuokon mukuloita ja sinivuokkoa. Mutta penkin takaosa on kokonaan vailla reunusta. Taidanpa harkita maahumalaa ja osin myös suikeroalpia. Ne ovat aika takuuvarmoja peittäjiä kumpikin. Niin ja kuukausimansikkaa. Sitä ajattelin levittää kasvamaan tuohon tiilireunuksen viereen. Se on kaunis koko kesän ja ilahduttaa myös marjoillaan.

Seuraavaksi sitten tätä perkaamaan. Tai olen minä pienemmät siitä jo kaivanut ja siirtänyt tuohon toiseen maahan. Maltan tuskin odottaa jättimäisen siperiankurjenmiekkapöheikön nostamista... Eivätkä leimut ja palavarakkaudetkaa mitenkään varsinaisesti pieninä kasvustoina tuossa vaikuta... No, mötkäle kerrallaan... Eikähän tuostakin ihan suht järjellinen kasvusto vielä tule. Toivottavasti... Ja kokoluokaltaanhan tuo on suunnilleen kahdeksasosa edellisesta projektista. Ihan piisofkeik siis.

Seuraaviksi kukkapenkkiprojekteiksi olenkin suunnitellut yhtä varjomaata leikkimökin viereen ja toista puolivarjon penkkiä, johon tulee päärynäpuu, etupihalle. Niin ja sitä etupihan parkkipaikan viereistä aluetta jajajajajaja... Voi olla, että töitä riittää seuraavillekin kesille, mutta eipä harmita. Edellisessä asunnossa naapurin pikkutytöt rajoittivat luovuuttani kertomalla, että yhtään enempää penkkejä ei vain voi laittaa, koska koirakin tarvitsee leikkitilaa. Nyt odotan innoissani lasten kasvamista ja sitä, että mokomien leikkitilan tarve ei enää häiritsisi puutarhasuunnittelujani. ;) Niin, paitsi, että meillä on sillä tavalla hyvin hiljaisella äänellä keskusteltu mahdollisesta koiran hankkimisesta sitten, kun tytöt vähän kasvavat. Voivoi...

2 kommenttia:

  1. Hitsinpimpula sun puutarhaasi!! Ite kun siirrän yhden kukkapenkin reunaa metrillä, kesän urakka on siinä. Sulla se on vasta alkupalan tuoksu... niin ihq sun pihasi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmh... Mun puutarhani on kyllä varsin keskeneräinen. Noin vähintäänkin kuvattuna. :D Eikä kestäisi laajakuvaa mistään suunnasta. Mutta vähitellen. Toivottavasti se ei vain tule ikinä valmiiksi... ;)

      Poista