Meillä oli kaverukset. Koira tykkää ja tyttökin tykkää pääosan aikaa, kunhan toi karvanaama ei tunge liian lähelle. Tai ei se liian lähellekään aina haittaa, välillä on kiva nypätä vähän kuonokarvoituksesta otetta. Kärsivällinen eläin joskus pikkuisen vaihtaa paikkaa, mutta muistaa heiluttaa häntäänsä sen merkkinä, että kaikki on kuitenkin ihan jees. On kiva, että talossa on välillä koirakaveri, vaikka omaa koiraa ei enää olekaan. Tuollainen hoitokoira, parasta A-ryhmää, palautusoikeudella. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti