Tänä aamuna vein eskariin liian yskäisen lapsen. En olisi vienyt, mutta lapsi itse vannoi olevansa riittävän terve. Kävelin korjattujen peltojen ohitse. Peltojen, joden kultaiselta sängeltä naakat kuopivat ruokaa. Joen rannassa katsoin, miten sade täplitti veden pintaa ja ihmettelin miten tukevasti vesimittarit seisoivat joustavalla pinnalla. Kalan pyrstö hajoitti pilvien heijastukset kuin piiskalla lyöden ja kuulin miten sorsien siivet pärisyttivät kaislikkoa. Vanhan miehen vene lipui hiljaa kuin ajatus ohitseni, airon ääni sen puhkaistessa sateen kiillottaman kalvon, sai minut hätkähtämään ajatuksistani.
Kadehdin hetken miestä, joka omistaa kauniin umpiveneen. Haluaisin jonain iltana ajaa juuri samanlaisen, hytillisen veneen selälle, ankkuroida aluksen ja käydä nukkumaan hiljaisuuteen, aaltojen keinuun. Kuunnella lintujen tarinoita ja olla onnellisesti omassa seurassani. Aamulla ajaisin veneen rantaan ja palaisin olemaan vaimo ja äiti. Levännyt ja kevyellä mielellä varustettu sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti